sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kirja pääsiäisen kunniaksi!


Pääsiäinen - varma kevään merkki. Pääsiäisen paikka vuoden kulussa vaihtelee, siihen on olemassa ihan oikea kaavakin minkä mukaan pääsiäisen paikka kunakin vuonna määräytyy. Appeni sen on joskus sanonut mutta se oli niin pitkä etten enää muista miten se meni. Kysytäänpä Googlelta. "Pääsiäisen viettämisen ajankohdaksi on vakiintunut kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai." No noinhan se taisikin mennä.

Pääsiäinen on joulun jälkeen suurin juhla. Ja mitä ensimmäisenä tulee mieleen pääsiäisestä? Ainakin narsissit, suklaamunat, kananmunaruoat, mämmi, trullittelu ja kokko. Meilläpäin pääsiäisenä sytytetään pääsiäiskokko, jotkut puhuvat myös -valkiasta. Lapsena pääsiäisen pääkohta oli tietenkin trullittelu ja virpomisoksien koristelu, niin ja se saalis eli palkka. Trullittelun ajankohtakin vaihtelee maan eri osissa, meillä virvotaan lankalauantaina, toisaalla palmusunnuntaina. Äidiksi tulon myötä omat lapsuusajan muistot heräävät taas henkiin ja alkaa uusien, perheen kanssa luotavien perinteiden muodostaminen.

Pääsiäisen tunnelma on värikäs, kevyt, runsas ja raikas, kun taas kirkollisesta näkökulmasta katsottaessa sen tunnelma on tummempi ja ehkä osittain myös raskaampi ja sillä on syvällisempi merkitys.

Iloista pääsiäistä! on rouhean suloinen kirja. Maanläheinen, kutsuva ja inspiroiva. Isot kuvat saavat aistit nauttimaan. Tyyliltään kuin Suurten tunteiden joulu. Samankaltaisuuden selittää tietenkin kolmikko, joka löytyy kummankin kirjan takaa. Kirjassa vuorottelevat pääsiäiseen liittyvät tarinat, koristeluvinkit ja reseptit. 

Tarinoissa tutustutaan mm. kanojen elämään, taimien idätykseen, pääsiäisen perinteisiin sekä saadaan tietoa ortodoksipääsiäisestä. Koristelu- ja askarteluosioissa tehdään kipsimunia, koristellaan pääsiäismunia, taitellaan serviettejä, tehdään kransseja ja kukka-asetelmia. Resepteissä toistuvat pääsiäisen maut. Muna on pääosassa, tietenkin.  Lisäksi leivotaan lusikkaleipiä, rahkapiirakkaa ja suklaakakkua. Ja tuleepa tutuiksi myös mm. lohikulibjaka, pasha, kulitsa ja babakin. Kirjan lopusta löytyy uusilla twisteillä ehostettu perinteinen pääsiäisajan menyy. Jokaiselle jotakin.

Nippelitiedot kiinnostavat aina, ja kertomus pääsiäisen nimen selityksistä pistää hymyn huulille, vaikka kyllähän se pasha monen suussa on taipunut ihan joksikin muuksi, mutta nyt se lukee oikein painettuna kirjassakin: ...aikoinaan haluttiin välttää sitä, ettei juhla kuulostaisi suomeksi paskalta. Ja siitä puheenollen mieleeni tulee mämmi, johon löytyy muuten resepti tästä kirjasta. Sitä lukiessani päätin kokeilla mämmin tekoa itse kunnes sitten luin teko-ohjetta tarkemmin. Voi olla, että helpoimmalla pääsee kun ostaa mämmin valmiina kaupasta, vaikka itse tehtynä se olisi varmasti ihan omaa luokkaansa. Joko olet muuten nähnyt mämmiä kaupassa? Itse törmäsin siihen tänään kaupan kylmälaarissa. Vaikka taitaa sitä olla ympärivuoden saatavissa pakastealtaissa. Ja mämmihän syödään kerman ja sokerin kanssa, eikö.

Iloista pääsiäistä! on virkistävä kirjauutuus. Ei ainakaan heti tule itselleni mieleen vastaavaa pääsiäisaiheista teemakirjaa. Jouluaiheisia tulee joka vuosi muutamia, joten on varsin mukavaa saada vuoden toiseksi suurimman juhlan kunniaa kantava teos.

Iloista pääsiäistä!
Anneli Myller, Jatta Heinlahti, Kristiina Hemminki

Psst. Katso Suvikukkasia-blogin vinkit ja ideat pääsiäiskoristeluun tunnisteella Pääsiäinen.


FSF - kohta elokuvana, nyt pokkarina

Mrs. Grey will see you now


Trilogian viimeinen osa on tässä. Fifty Shades Freedin virallinen leffapokkari. Olen lukenut kyseisen kirjan valehtelematta yli viisi kertaa, kuten myös ne muut osat. Elokuviakin on tullut pyöritettyä DVD-soittimessa ihan kiitettävästi, en ehkä edes kehtaa sanoa miten monta kertaa. Kolmas ja näillä näkymin viimeinen osa tulee leffateattereihin ystävänpäivän tienoilla. Sitäkin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Outoa odottaa jotakin minkä tavallaan jo tietää. Mutta on se elokuvakokemus aina silti hieman erilainen kuin lukukokemus. Tosin tämän tarinan suhteen tykkään silti enemmän kirjoista, niissä tarinaa käsitellään syvällisemmin ja runsaammin. Filmimuotoon täytyy asioita tiivistää ja tarinan kulkua muokata, jotta katselukokemuksesta ei tulisi liian pitkäveteinen. 

Tämä kirja on ilmestynyt jo muutama vuosi sitten mutta näin ensi-illan tietämillä julkaistiin kyseinen pokkari uudella kansikuvalla. Täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt. Oletin, että tässäkin kirjassa olisi bonusmateriaalina kuvia kuten edellisessäkin leffapokkarissa oli. Tämä pokkari ei siis eroa siitä 2012/2013 ilmestyneestä Fifty Shades Vapautettu -pokkarista muuten kuin kansikuvan puolesta. Mutta meille vannoutuneille faneille se taitaa silti olla sivuseikka, se ettei kirja eroa alkuperäisestä. Onhan se nyt hienoa saada kirjahyllyyn virallinen leffapokkarikin. Ja kohta ilmestyy GREY 2. eli Satutettu Christian Greyn näkökulmasta. Sekin on jo tilauksessa ja arvostelu tipahtaa blogiin heti kun saan sen luettua. Luultavasti ahmaisen sen yhdessä illassa. Nyt kun tämän hetken parhain telkkusarja Kotiin Takaisin päättyy niin minulla on kaikki illat aikaa lukea.






lauantai 20. tammikuuta 2018

Pakkaspäivän pikakakku!


Ruokahävikistä tai sen minimoimisesta puhutaan nykyään paljon. Meille se on ollut osa elämää jo pitkään. En ole koskaan pitänyt siitä, että ruokaa menee roskiin. Lapsetkin ovat saaneet kuulla osansa luennoistani aiheesta. Ennen kun kotona oli koira sai hälle antaa kaikki ylimääräiset ruoat, mutta nyt kun tehosyöjää ei enää ole niin ruoat täytyy jatkojalostaa tai alunperin suunnitella ateriat siten, että ruokaa ei jää yli. 

Aiheesta tuli televisiossa tällä viikolla ja siinä joku asiantuntija sanoi jotakin mikä särähti ikävästi korvaani. En muista tarkkaa sanamuotoa mutta se oli tyyliin "päiväysvanhat eivät ole syömäkelpoisia". Anteeksi mitä? Päiväysvanha ei todellakaan tarkoita etteikö sitä voisi vielä käyttää. Tärkein juttu on käyttää omia aisteja ja tutkia onko raaka-aine hyvää vai ei. Omia aisteja hyödyntämällä pääsee jo aika pitkälle. Tosin nuukuus saa ihmisen tekemään outoja asioita ja silloin aistimuksiaankin voi sivuuttaa, testattu on. 

Sinihernekermaa, aitoa lakritsijauhetta ja banaania nakukakussa.
Kermaa tulee ostettua melkeinpä joka kauppapäivä, teen siis viikon ostokset kerran viikossa, ja aina sille ei löydykään käyttökohdetta. Siten kävi tälläkin viikolla, kerma jäi kaappiin käyttämättömänä. Kolmen päivän "vanha" kerma innosti leipomaan kakun, lapsen toiveesta. Tosin lapsi sanoi, ettei hän tykkää niistä minun tekemistä "lätysköistä" vaan kakun pitäisi olla sellainen mitä mumma tekee. Mumma kun kuulemma tekee aina parempaa ruokaa. Söpöä. 

No tottahan se on, tekemäni kakkupohjat lässähtävät aina jossakin vaiheessa. Siispä tein kääretorttutyyliin pohjan josta otin muotilla lapselle pyöreitä pohjia ja lopuista paloista tein meille aikuisille eri täytteellä olevan kakun. Lapset eivät piittaa hilloista tai juuri mistään muistakaan täytteistä, kermavaahto ja kakkupohja riittää. 


Tein neljän munan pohjan, sokerin määrän pudotin vajaan desiin (normaalisti 1 1/2 dl). Jauhoina käytin täysjyväspelttiä 1 dl ja perunajauhoja vajaan 1 dl. Laitoin taikinan joukkoon myös vajaan teelusikallisen leivinjauhetta vaikka sen käytön höydyllisyydestä en olekaan niin varma. Pellillä paistettu pohja kypsyy nopeasti muutamassa minuutissa 200*asteessa.

Täytteenä isossa kakussa on aidolla lakritsijauheella ja aidolla vaniljalla maustettua maustamatonta tuorejuustoa, sinihernejauheella värjättyä kermavaahtoa ja banaaniviipaleita. Ison kakun koristelin kermalla, strösseleillä ja kookoshiutaleilla. 

Lasten versiossa täytteenä oli sinistä kermavaahtoa, Suomi100-suklaata rouheena ja koristeena strösseleitä. Kauppansa teki. Aikuisten versio vetäytyy vielä kaapissa mutta eiköhän sekin syödyksi tule. Täytyyhän sitä kroppaa lämmittää herkuilla näin kylmänä talvipäivänä.





Happamat makeiset!


Pidätkö makeisista mutta et ehkä niiden sisältämistä raaka-aineista? 

Varsinkin hedelmäkarkit ja salmiakit ovat lähes pelkkää sokeria, ja lisänä väri-, maku- ja muita lisäaineita. Itse tekemällä voit valikoida makeisiisi raaka-aineet ja vältyt siten myös kaikelta ylimääräiseltä ja epäterveelliseltä. 

Nämä todella helpot makeiset koostuvat vain kolmesta raaka-aineesta!
200 g kuivattuja mutta pehmoisia aprikooseja
2 rkl kookosöljyä
1 lime = mehu + raastettu kuori

Ohjeen perustana on Ulrika Hofferin reseptikirja, Parempia herkkuja ilman sokeria, gluteenia ja maitoa. Kirjassa on helppoja ohjeita. Raaka-aineissa ei hifistellä vaan ne ovat sellaisia mitä jokaiselta löytyy kotoa tai lähikaupan hyllyiltä.

Alkuperäisessä ohjeessa limen sijaan oli sitruuna ja niitäkin kaksin kappalein. Tykkään kyllä happamasta mutta ajattelin, että yksikin lime riittää tuomaan tarpeeksi hapokkuutta makeisiin. Limessä on lisäksi hieno mausteinen ominaismakunsa.

Makeiset valmistuvat siis vaikkapa tehosekoittimessa. Kaikki koneeseen ja kone käyntiin. Sekoita niin kauan, että massa on tasaista ja sileähköä.
Massan voi halutessaan levittää tasaiseksi levyksi tai siitä voi pyöritellä palloja. Viimeistelyn jälkeen makeiset laitetaan joko jääkaappiin tai pakastimeen vetäytymään. Itse laitoin makeiset ensin pakastimeen, mutta siellä ne menivät helposti liian jäähän, joten siirsin ne jääkaappiin. Jääkaapissa makeisten muoto ei välttämättä enää pidä, paitsi palloiksi pyöriteltyinä, maku säilyy silti hyvänä ja sehän on tärkeintä. Voihan massan laittaa vaikka purkkiin ja lusikoida sieltä suoraan suuhun tai miksei sitä voisi levittää vaikka leivän tai makeiden leivonnaisten päälle.

Meillä näistä piti myös neiti 1v. Joten nämä ovat hyvä ja hyödyllinen makupala myös lapsille.

Suunnittelin jo mielessäni massan jatkokäyttöä esimerkiksi kakkujen täytteenä.




torstai 18. tammikuuta 2018

Terveelliset sipsit?


Posti toi eilen kauan odotetun Gastronaatti kakkosen. Siitä kirjoittelen sitten vähän myöhemmin mutta kirjan sivuilta silmiini osuivat nämä punajuurisipsit ja ajattelin vihdoin tehdä niitä myös itse. Anopilta saatu sormien viipalointilaitekin pääsi tositoimiin, tosin onneksi vain punajuurien osalta, ei sormien, vaikka kovasti pelkäsinkin koska terä osuu kätösiini. 

Kirjassa sipsit valmistuivat uunissa mutta minä ajattelin nopeuttaa prosessia ja kypsentää sipsit öljyssä. Enpä tainnut voittaa ajassa juurikaan, uunissa olisi tainnut loppujen lopuksi valmistua ihan samassa ajassa. Eihän tuo öljyssä kypsentäminen silti sen rasvaisempaa ruoasta tee, olen testannut. Siis sen, että miten paljon öljyä kuluu friteeraamalla. Se vain tuntuu siltä, että raaka-aineet imevät pesusienen lailla öljyä itseensä. Mutta kunhan öljyn lämpötila on oikea niin lopputulos on hyvä, kaikin puolin. 

Punajuuret ovat odottaneet jääkaapissa joulusta asti. Ostin pussillisen kun ajattelin tekeväni sallaa, eli rosollia. Mutta kun en löytänyt ajoissa suolasilakoita niin jäi sallakin tekemättä. Näihin sipseihin käytin 5 isoa punajuurta, pussin pohjalle jäi vielä muutama pikkuinen punajuuri. Täytyy paistaa ne uunissa jossakin välissä. 


Punajuurisipsit ovat helppoja valmistaa mutta aikaa niiden tekemiseen menee tavalla tai toisella se tunti. Ohuita lastuja saa leikattua juustohöylällä tai mandoliinilla, taitava leikkaa ohuita kiekkoja puukollakin. Sen jälkeen sipsit paistetaan joko friteeraamalla öljyssä tai paahtamalla ne öljyttyinä uunissa. Uunissa sipsit valmistuvat vaivattomammin ja kiertoilmalla varustetussa uunissa teet isomman satsin kerralla, ja kypsymisajan voit käyttää hyödyksi muulla tapaa. Friteeratessa ei aikaa liikene juuri muuhun kuin kattilan valvomiseen. Friteeraamalla sipsien rakenne muistuttaa ehkä enemmän aitoja sipsejä, mutta toisaalta en ole kokeillut punajuurisipsien tekoa uunissa, joten en tiedä millaiseksi niiden rakenne siellä muuttuu. Tiedätkös sinä? Jos tiedät, niin kerrohan meillekin.



Valmiit sipsit maustuu merisuolalla, eipä ne muuta vaadi. 
Jokin hyvä dippi näiden kanssa tosin sopii, itse dippailin tällä itse tekemälläni seoksella, klik!

Minun piti aloittaa jokin kevyempi ja terveellisempi linja ravinnon suhteen mutta en ole ihan varma sopivatko nämä tuohon linjaan. Oli pakko kuitenkin testata. Uskottelen ainakin itselleni, että nämä ovat terveellisempi vaihtoehto kuin perunasta valmistetut valmistuotteet.




Dance in the shower!


Tästä se lähti. Designtarrat.fi ehdottivat yhteistyötä ja tottahan toki olin innostunut ehdotuksesta. Heidän tuotevalikoimansa on laaja. Tarroja on monenkielisinä, löytyy kuuluisuuksien sitaatteja ja erilaisia kuvia niin lastenhuoneisiin, keittiöön kuin muihinkin kodin tiloihin. Voit luoda sisustustarran myös omalla tekstillä. Fonttivaihtoehtoja on useita ja tarran värivaihtoehtojakin löytyy kahdeksan. Designtarrat.fi:n tarroissa käytetään ainoastaan parhaita, juuri sisustuskäyttöön tarkoitettuja mattapintaisia tarramateriaaleja. Tuotteen mukana tulee selkeät asennusohjeet ja siirtokalvon avulla tarran asennus paikoilleen onnistuu vaivatta. Toki isomman tarran asettelussa kannattaa olla kaveri mukana. Seinäpintojen (myös tapettipinnat) lisäksi tarrat käyvät mm. ikkunoihin ja peileihin. 

Vaikka - tai ehkä juuri siksi - tarravalikoima oli laaja, en meinannut löytää sopivaa tarraa. Mietin asiaa useamman kuukauden. Aluksi tosin pohdintaan vaikutti kohteen epäselvyys, mutta kun oikea tarran tuleva sijainti oli selvillä täytyi vain päättää millainen tarra siihen laitetaan. Minulla oli jo melko varma vaihtoehto valittuna kunnes mies tyrmäsi ajatukseni täysin. Se oli kuulemma liian ilmiselvä ja "teinimäinen". Hmph, no johan nyt. Olin jo ihan varma, että ehdotukseni saisi kannatusta mutta ei. Tarkoitus oli siis löytää sopiva tarra pesuhuoneen ikkunaan. Tila on siitä erikoinen, että samassa tilassa on myös sauna, ilman ovea. Tarra piti siis saada piiloon kuumuudelta mutta silti näkyvälle paikalle. Kylpyhuone on kellarissa ja ikkunat siellä ovat pienet ja kapeat. Ikkunat ovat melkein maanpinnan tasolla mutta naapurista on silti jonkinlainen näköyhteys pesutilaamme. Halusin tarran toimivat osittaisena näköesteenä. En halunnut lasiin maitolasimaista pintaa koska haluan kuitenkin katsella ikkunasta vapaasti ulos ja toimiihan ikkuna myös valonlähteenä varsinkin kesäaikaan. Sauna tosin vetää ikkunan höyryyn joten sen avullakin saa tilapäisen näkösuojan. Valitsemani tarra ei nyt taida siltikään olla kummoinen näkösuoja mutta tuo se silti kivaa ilmettä tilaan.

Vihdoin löysin sopivan tarravaihtoehdon, joka sopi myös miehelle. Mutta en silti ollut ihan valmis tilaamaan tuotetta vaan päätin kysyä asiakaspalvelusta, että onnistuisiko tarran tekstin muokkaus. Alkuperäinen tarran teksti on tämän postauksen alussa. Tekstin lopussa sanotaan 'Dance in the Rain', mutta koska tarra oli tulossa kylpyhuoneeseen niin näppäränä ideoin tekstin hieman erilaiseksi ja vaihdoin 'Rain'-sanan tilalle 'Shower'. Asiakaspalvelussa eivät tyrmänneet ideaani vaan lupasivat kokeilla onnistuuko tekstin muokkaus, ja onnistuihan se. Sen jälkeen pyysin vielä, että onnistuisiko tarran saaminen peilikuvana ja sekin onnistui ongelmitta. Peilikuvana siksi, että asensin tarran sisäikkunan "takapuolelle" siten, että tarra on suojassa kosteudelta ja kuumuudelta ja näkyy oikeinpäin pesutilaan. 

Kysyin vielä varmistuksena asiakaspalvelusta, että saanko mainita tuon tekstinmuokkausmahdollisuuden jutun yhteydessä ja sain luvan. Sanoivat, että kenellekään ei ole edes tullut asia mieleen eikä kukaan aiemmin ole asiasta kysynyt. Tarrojen tekstejä voi siis mahdollisuuksien mukaan muokata jos asiakkaalla on sellaiseen idea.

Tarran asennus siirtokalvon avulla onnistuu helposti. Mutta tätä vaihetta ennen on muutama muu tärkeä vaihe, jotta tarran asennus onnistuu hyvin. Ensiksi täytyy löytää oikea sijainti, ja sen jälkeen kannattaa merkitä kynällä tai teipillä kohteeseen asennusmerkit, joiden avulla tarran saa suoraan. Ihan aluksi kannattaa varmistaa, että tarra on kunnolla kiinni siirtokalvossa ja poistaa ilmakuplat tarran pinnalta. Tämä onnistuu joko käsin tai vaikka pankkikortin avulla. Asennuksen jälkeen ennen siirtokalvon poistoa tarran kiinnittyminen alustaansa kannattaa varmistaa sillä samaisella pankkikortilla tai vastaavalla jämäkällä apuvälineellä. Sen jälkeen kalvon voi varovasti irrottaa.  


Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tekstistä puuttuu yksi pieni osanen, heittomerkki. Se ei jäänyt asennuskalvon mukaan vaan puuttui tarrasta alkujaan mutta en viitsinyt noin pienen asian takia tehdä reklamaatioilmoitusta. Senkään suhteen tosin ei yrityksen kanssa ollut mitään ongelmia. Sain nimittäin tarran aluksi oikeinpäin peilikuvan sijaan, mutta kun ilmoitin asiasta ystävällisesti niin uusi tarra peilikuvana saapui parin päivän kuluttua. No problem. 

Life isn't about waiting for the storm to pass
it's about learning to dance in the shower

Suihkutilasta tulee tarkempaa juttua myöhemmin kunhan tila valmistuu kokonaisuudessaan - jossakin vaiheessa. Tilaa on odotettu niin kauan, että muutama lisäpäivä tai viikko ei tunnu enää missään. 

Mukavaa loppuviikkoa & inspiroitumisen iloa!

Yhteistyössä Designtarrat.fi
Psst. Designtarrat.fi:n valikoimista löytyy myös Runosuoni collection -tuotteet sisustusjulisteineen ja tarroineen. Niiden takaa löytyy Piia Raita, runoilua ja valokuvausta harrastava nainen. Sisustusjulisteissa on hänen ottamiaan kauniita luontoaiheisia kuvia ja hänen kirjoittamiaan runoja. Samoja runoja löytyy myös sisustustarroina. 








sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tsemppikirja


52 säteilevää ajatusta juuri Sinulle. Kaipaatko tsemppiä arjessa jaksamiseen, entä itsesi hyväksymiseen sellaisena kuin olet. Tsemppikirja nimensä mukaisesti tsemppaa ja auttaa jaksamaan sekä ymmärtämään itseään paremmin. Se antaa myös ajattelemisen aihetta. 

Jos sinulta löytyy palo, löydät kyllä tavan loistaa.

Pidä hauskaa!

Löydät kyllä omat tapasi olla ja elää.

Nämä kolme ohjenuoraa pompsahtivat esiin kun pläräsin kirjaa. Voit siis käyttää kirjaa myös siten, että annat intuitiosi johdattaa sinut siihen ajatukseen jota sillä hetkellä kenties tarvitset. Ei ole pakko lukea koko kirjaa kerralla vaan voit poimia ajatuksia sieltä täältä. Eikä kaikkea tarvitse aina nielaista sellaisenaan vaan voit pureskella annettuja ajatuksia ja napata niistä ne jotka tuntuvat omilta. 

Syystä taikka toisesta tunnen vetoa näihin tämäntyyppisiin kirjoihin mutta silti koen haastavuutta saada itseni samalle taajuudelle. Ymmärrän lukemani ja voin helposti samaistua lukemaani mutta tunnen silti olevani hukassa sen suhteen kuka olen ja mitä haluan, ja miten saavutan sen mistä haaveilen. 

Kirja on kaunis ja inspiroiva. Tekisi mieli kirjoitella sivuille omia ajatuksia ja tuntoja mutten tahdo sotkea sivuja. Oma perfektionistinen puoleni ei nimittäin siedä jos käsiala on epäsiistiä tai musteet takkuaa. 

Hidasta elämää pitää sisällään asioita ja ajatuksia, jotka koen läheisiksi itselleni. Yhä enemmän tiedän mitä en halua ja toisaalta tiedän tarkemmin mitä elämältäni tahtoisin mutta hyppy tuntemattomaan pelottaa. Tsemppikirjan lisäksi tunnen tarvitsevani läsnäolevaa tukijaa joka auttaa astumaan kohti sitä valoa jota elämääni kaipaan ja joka auttaa valamaan minuun uskoa ja luottoa siihen, että valitsemani polku on oikea ja juuri minua varten. Ja vaikka jokaisen onkin tehtävä valintansa itse, kaipaa jokainen silti ainakin joskus tuuppaajaa. Sitä sanotaan, että luetut kirjat auttavat ihmistä kasvamaan ja valaistumaan.


Sanna Wikström, Jutta Gustafsberg
Otava / Hidasta Elämää 2017