tiistai 23. elokuuta 2016

Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa



Minulla on tapana kuljettaa kaikki kirjani aina äidilleni luettavaksi. Tällä kertaa hän katsahti minuun ja naurahti "Taasko ruokakirja!?" Jokainen kirja lupaa olevansa se paras kirja. Ja tämän kirjan nimi on Maailman paras keittokirja. Kirjaa selattuaan äitini kuitenkin totesi, että kirja tosiaan on todella hyvä, oikeastaan paras ruokakirja pitkiin aikoihin. Todella yksinkertaisia ja herkullisia ohjeita, kunnon raaka-aineista ja ilman turhia kikkailuja. Simppeliä, puhdasta ja ravitsevaa ruokaa.

Maailmassa on niin kutsuttuja blue zone -alueita, joilla ihmiset elävät paitsi hyvin myös poikkeuksellisen pitkään. Näillä sinisillä alueilla Italiassa, Kreikassa, Japanissa, Keski-Amerikassa ja Skandinaviassa syödään niin hyvin ja terveellisesti, että satavuotiaita on enemmän kuin muualla maailmassa.

Tässä kirjassa selvitellään mitä näillä sinisillä alueilla syödään ja mikä on se pitkän iän salaisuus. Sinisillä alueilla asuvat ihmiset nimittäin sairastavat muita harvemmin esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, dementiaa, diabetesta ja monia syöpiä. He elävät usein jopa satavuotiaiksi. 
Kirjan 52 reseptiä on suunniteltu valmistettavan tuoreista raaka-aineista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista, mielellään lähiruokaa suosien, sitenhän nämä sinisten alueidenkin ihmiset ovat ruokansa valmistaneet: kotiseudun tuotteista, ilman teollisesti prosessoituja puolijalosteita.

Muutama resepti, joka saa veden kielelle:
Paistettua riisiä, grillipihviä ja chilimarinoitua kiinankaalta
Paistettuja viikunoita, balsamicoa, vuohenjuustoa ja rucolaa
Broilersalaattia, jogurttia, minttua ja oliiviöljyä
Pekoni-papupataa, paistettu muna ja riisiä
Maissikeittoa, savukylkeä ja chiliä (Tämä oli ensimmäinen kirjan ohjeista, joka sai veden herahtamaan kielelleni!)
Savulohi-muna-salaattia ja sinappi-piparjuurikastiketta

Jokaisen kirjassa esitellyn viiden alueen reseptien lisäksi kappaleen alussa annetaan hieman taustatietoa kyseisestä alueesta. Minusta ainakin oli mielenkiintoista lukea tarinoita eri paikoista, kulttuureista ja ihmisistä.

Sinisen ruoan tärkeimmät neuvot:
Älä syö liikaa
Syö eniten kasvikunnan antimia, sekä runsaasti erilaisia yrttejä (ja kasvata ne itse).
Vähennä sokeria ja vehnää
Syö lähiruokaa
Älä juo liikaa lehmänmaitoa
Syö kalaa tai juustoa
Syö yhdessä muiden kanssa ja
Anna vatsan levätä yöllä 

Ruoka yksistään ei ehkä ole heidän pitkän ikänsä salaisuus. Osa syynä on heidän kykynsä rentoutua ja nauttia elämästä turhia hötkyilemättä.

Psst. Termi 'sininen alue' sai alkunsa sinisestä kuulakärkikynästä, jolla merkittiin karttaan paikat, joissa asuu pitkäikäisimmät asukkaat. Siinä tuli sekin selitys, myönnän että itsekin termin alkuperää pohdin. 
Nyt täytyy varmaan viedä kirja takaisin äidille...

Hyvää ruokahalua & rentoa oloa!

Pitkän ja onnellisen elämän ruokaa
Niklas Ekstedt & Henrik Ennart 
Atena 2016




lauantai 20. elokuuta 2016

Syötäviä vietäviä


Kyllä se vain niin on, että toimiva visuaalinen ilme takaa hyvän lukukokemuksen, varsinkin tieto-, ruoka- ja harrastekirjoissa, siis kaikissa joissa kuvilla on suuri merkitys. Mitä harkitumpi kokonaisuus sen parempi: kirjan ulkonäkö, paperin tuntu, kuvien laatu ja toimiva asettelu. Mutta, pakko sanoa tähän väliin, että on niitäkin teoksia, jotka hivelevät monella tapaa aisteja mutta joissa on silti pienoisesti keskitytty vääriin asioihin tai että 'se' pääasia on jäänyt muiden jalkoihin. Tässä kirjassa kuitenkin kaikki yllämainittu toimii, kirja on kaunis, houkutteleva ja ilo silmälle. Ainoa pikkujuttu on fontin koko, joka minusta saisi olla hivenen isompi. Ja ongelmaksi nousee usein se kun painetaan valkoista tekstiä tummalle taustalle - teksti hukkuu.

Kirjapajan syksyn uutuus Syötäviä vietäviä - lahjoja keittiöstä on hurmaava kirja! Se sisältää reseptejä ja ideoita ruokalahjojen tekoon. Ihmisillä kun monesti on jo kaikkea ja toisaalta joillekin on niin vaikea keksiä sopivaa ja hyödyllistä lahjaa, niin silloin ruokalahja on mitä mainioin vaihtoehto. Vielä jos tietää lahjansaajan makumieltymyksistä niin lahjan keksiminen helpottuu entisestään. 
Kirjassa esitellään reseptien lisäksi vinkkejä kauniiden pakettien tekoon sekä lahjakokonaisuuksien suunnitteluun. Kirjan loppuosasta löytyy muutama vinkki mistä kauniita paketointitarpeita voi ostaa.

Kirjasta löytyy reseptejä moneen makuun, ja osan näistä kyllä taitaisin pitää itselläni. Ovat sen verran herkullisennäköisiä. Kirjaan on valikoitu ensisijaisesti yksinkertaisia ja helppotekoisia ruokalahjaideoita. Resepteissä suositaan ruskeita sokereita, speltti-, kaura- ja täysjyväjauhoja, koska niillä saa aikaan maukkaita leivonnaisia.

Punajuuricookiet, mustikka- ja suklaatäytekeksit,
Banaanitoffee, mesiangervosiirappi,
Kaurakräkkerit,
Pekonihillo, appelsiini-srirachagrillikastike,
Punaviinisuola ja laventelihunaja

Tässä muutama herkullinen lahjavinkki! Kirjasta löydät kymmenittäin lisää ideoita. Ja löytyypä joukosta myös muutama ostetuista herkuista koottu lahja/tuoteyhdistelmä.


Kirjapaja 2016





perjantai 19. elokuuta 2016

Ideoita syksyn juhliin


Suomen kesä on niin olemattoman lyhyt. Ja tällekään kesää ei lämpimiä päiviä kovinkaan monta siunaantunut. Toukokuussa tosin oli poikkeuksellisen lämmintä. 
Elokuu luetaan kesäkuukaudeksi mutta ainakin täällä on ollut melko viileää ja vaikka aurinko onkin välillä hellinyt niin on se vaan silti syksyn tuntua jo ilmassa, tietynlaista viileyttä ja tuoksuja. Pakko se on myöntää, että kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy on saapumassa.

Ainakin itseäni syksyssä lohduttaa se, että tiedossa on monenlaista juhlaa pyhäinpäivästä isänpäivään ja lopulta päästään jouluun. Monenlaista iloa ja valoa on tiedossa pimeisiin syksyn pimeyteen. Ja onhan syksyssä tietysti monia muitakin hyviä puolia, kuten ruska, tähtitaivas, kynttilät ja tunnelmavalot. Ja kaikille meille, jotka rakastavat näitä syysajan juhlia, on tiedossa monenlaista puuhaa. 

Minervalta ilmestyi tähän hetkeen juuri sopiva kirja Syksystä jouluun - Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin. Kirja on perinteitä arvostavan kirja, mutta mukana on myös uusia ideoita. Kirjasta löytyy vinkkejä ja ideoita moniin syyskauden juhlien koristeiden, somisteiden ja ruokien valmistukseen. Lisäksi löytyy paljon tietoa eri juhlapäivistä, ja kerrotaan mm. kukkien, mausteiden ja ruokien taustoista ja merkityksistä.

Kirjan on kirjoittanut Tiia Koskimies. Hän on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa Umami.fi -ruokablogia. En muuten tiennytkään tätä, mutta kirjailijan nimi kuulosti kylläkin tutulta. Häneltä on aiemmin ilmestynyt mm. Suomalainen smoothiekirja, Suomalainen puurokirja ja Parhaat piirakat.

Syksystä jouluun on kotoinen ja lämmin pieni tietokirja syysajan juhlapäivistä. Se antaa taustatietoa monista aiheeseen liittyvistä asioista ja pitää sisällään todella runsaasti reseptejä!

Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin
 Koskimies Tiia
Minerva 2016




sunnuntai 14. elokuuta 2016

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin


Taas meitä hellitään. Uusin Mekkotehdas on ilmestynyt! Tällä kertaa vaatetetaan tyttösiä, pieniä ja isoja. Mekkosia, hamosia, housuja, paitoja, haalareita... Mutta ei poikiakaan ihan tyystin ole unohdettu, kirjasta löytyy pojille pari paitamallia ja shortsit.
Vaatteiden lisäksi löytyy myös asusteita, neulontaa ja sisustusjuttuja. 

Tämäkin Mekkotehdas noudattaa itselleen tyypillistä linjaa. Ohjeet ovat helposti ymmärrettävät ja selkeät. Jokaisesta mallista löytyy piirroskuvat valmiista tuotteesta sekä kaavoista ja ompeluohjeista. Materiaalimenekit sekä tarkkakohtaiset valmistelu- ja ompeluohjeet ovat selkeästi kerrottuna. Ja kuvitus on aina yhtä seesteistä ja kaunista! Tässä on suurenmaailman fiilistä. Jokohan kirjat on käännetty englanniksi? Jos ei, niin syytä olisi. Varmasti menestyisivät maailman markkinoilla!

Kaavat näyttävät niin simppeleiltä, että tekisi heti mieleni käydä niitten kimppuun. Tällä hetkellä kaikki kankaani vaan ovat pakattuina laatikoihin enkä jaksa niitä sieltä alkaa kaivelemaan. Mutta kunhan hommat alkaa luistaa niin tahtoisin kokeilla Elokuu-jakkua (se on niin suloinen!), Unelma-paitaa (tahtoisin myös itselleni!) ja Merili-mekkoa (ihana selkäosa!). Ja pakkohan minun nyt on pojallekin jotakin tehdä, Kuusikko-paita voisi olla passeli. Meidän poitsu kun ei oikein sortseista tykkää enkä usko, että korkeasta kauluksestakaan pitäisi (toisessa kirjan pojille(kin) suunnatuista paidoista on huppu ja jännä kaulus). Peruspaitaan olisi kiva kokeilla aplikointia, painoprinttiä tai vaikka kirjontaa, näihin kaikkiin tästä kirjasta löytyy muuten ohjeet!
Yhteensä kirjasta löytyy 35 ompeluprojektia, ajatuksena on ollut luoda vaatteita kokonaiselle kouluvuodelle, syksystä kesään saakka.

Psst. Blogistani löytyy vinkit seulapainantaan *klik* ja paperillekin voi painaa *klik*

Ompelun iloa! Itseäni kiinnostaisi yhdistää näihin kaavoihin ja malleihin kierrätysmateriaalit, kuten vanhat vaatteet, kankaat ja huivit...



MEKKOTEHDAS koulutyttöjen tyyliin
SUNNA VALKEAPÄÄ-IKOLA, KIRSI ETULA, KRISTA KELTANEN



Rintamamiestalo


Löysin itseni yllättäen Facebookin Rintamamiestalo-ryhmästä. Sitä ennen löysin itseni rintamamiestalosta. Jostakin syystä päädyimme taloesittelyyn ja tykästyimme. Tai oikeastaan ihastuimme.  Mutta amatöörejähän me omakotitalojen suhteen olemme. Pakkohan se on myöntää. Mies sentään on asunut omakotitalossa, mutta minulla siitä ei ole kokemusta. Siksi tuntuukin jotenkin pelottavalta edes julkisesti kertoa, että minusta on tulossa okt-asuja. Olenhan minä niistä joskus haaveillut, mutta enempi olen ajatellut olevani rivarityyppiä. Se olisi sellainen helppo vaihtoehto: on vähän omaa tilaa ja pihaa mutta taustalla silti häärii taloyhtiö ja talonmies, on aina siis joku kenen puoleen hätätilanteessa kääntyä. Omakotitalossa se talonmies olet sinä itse. 

Rintamamiestaloissa on oma tunnelmansa. Asuihan isovanhempanikin sellaisessa. Ja moni muu tuntematon perhe lähialueen rintamamiestaloissa. Sanotaan, että ne on järkevästi tehty mutta sitten ainainen ja tuttu fraasi kuuluu joka suusta "omassa talossa on aina paljon tekemistä ja työtä. Aina joku paikka on rikki tai ruosteessa..." Ja sitten sitä pää täyttyy ajatuksista ja mieli ahdistuu. Onko sitä hypännyt ihan liian suuriin saappaisiin. Minä kun vain ajattelin, että ihana talo, ihan minun tyyliseni. Tässä oisi kiva perheen kanssa elellä ja tilaakin on tarpeeksi. Kiva piha, jota on kiva laittaa ja hoitaa. Mutta onko näillä jutuilla mitään merkitystä tai virkaa, pitäisikö ajatusten kohdistua ihan jonnekin muualle, rakenteisiin ja materiaaleihin kenties.

Mutta vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa ihan kamalasti niin silti mieli on kuitenkin jotenkin tyyni siellä taustalla. Että kyllä tästä selvitään. Että ei kai minun tarvitse kaikkia asioita murehtia kerralla etukäteen, että kyllä ne asiat sitten selviää.

Joku siellä rintamamiestalo-ryhmässä sanoi, että kaikki mitä sinun täytyy tietää löytyy tästä kirjasta. 
Ja niinpä minä sitten hankin kirjan käsiini. Olen selannut ja lukenut sitä tarkkuudella ja huolella. Tietoa näyttäisi olevan runsaasti ja maalaisjärkeä käsketään käyttämään, mutta arvostella en kirjan sisältöä vielä pysty kun ei omakohtaista kokemusta talon ylläpidosta vielä ole. Sen sanon kuitenkin, että tämän kirjan puoleen tulen kääntymään aina kun tarvitsen pikaisesti neuvoja.
Nyt meidän tarvitsee ensin tutustua taloon ja sen ylläpitoon ja sitten pohtia jos jotakin on ja mitä sille pitäisi tehdä - pysyttäydytäänkö öljylämmityksessä, pitääkö vessan valurautaputket uusia ja täytyykö katon tervapaperit vaihtaa muoveihin, kuten rakennustarkastaja ohjeisti. Samalla täytyy myös muistaa pelätä ukkosia, vesivahinkoja ja hometta. Huh, tästä se stressaaminen vaan pahenee. Vai pitäisikö sitä vaan keskittyä arjen pyörittämiseen, ruokalistojen tekemiseen ja tuleviin syntymäpäiväjuhliin.


Tässä se on. Virallisesti ei kait taida olla "puhdas" rintsikka. Talon on alkuperäinen isäntä/rakennusmestari omin käsin tehnyt, reilut 60 vuotta sitten. Tulipesää ei ole eikä puisia lattioita. Kummatkin olisi kivat, mutta semmoisiin ei ainakaan vielä ole tarvetta, saati varaa.






lauantai 13. elokuuta 2016

Juustokakkuja rakkaudella



Rakastatko juustokakkuja, kaipaatko lisäideoita niiden valmistamiseen?
Jos vastasit kyllä, tässä on kirja juuri Sinulle!
Minervalta ilmestyi ihana juustokakkukirja, joka on pullollaan erilaisia reseptejä. Suurin osa kirjan kakuista on paistettavia kakkuja, mutta löytyy joukosta myös muutama hyydytettäväkin versio.
Itse olen jälkimmäisten ystävä. Hyydytetyt kakut syntyvät vaivatta ja nopeasti, ja ilman uunia. 

Blogini seuraajat ovat varmaankin jo huomanneet tämän juustokakkuinnostukseni, kakkupostauksia nimittäin tulee tasaisin väliajoin. Juustokakku on ehdoton bravuurini jokaiseen juhlaan ja vähän spesiaalimpaan hetkeen.


Juustokakkuja rakkaudella -kirjasta saa ideoita ja inspiraatiota, ja siten aionkin kirjaa käyttää. Valikoin uusia makupareja ja etsin uusia ideoita kokeiltavaksi. Kannessa olevan kakun kuorrute näyttää kerrassaan hurmaavalta ja ohjekin oli niin simppeli, että aiheutti minussa herätyksen "miksen-keksinyt-tätä-itse!". No nyt aion kyllä seuraavan kakun yhteydessä ehdottomasti testata. Kuorrute syntyy marjoista, esimerkiksi mansikoista tai vadelmista ja maissitärkkelyksestä. Ei siis yhtään sokeria tai liivatetta, vau!

Muutama muukin ohje kyllä houkuttelisi...
...Maapähkinä-suklaa-juustokakku
...Tiramisujuustokakku
...Vadelmainen juustokakku
...Kurpitsapyörre-juustokakku
...Limettipiirakka

Yhteensä reseptejä kirjasta löytyy 36 kpl.

Kirjan alkupuolelta löytyy hyödyllisiä ohjeita ja vinkkejä siihen, miten saat kakkusi onnistumaan kunnolla ja miten vältät mahdolliset virheet.
Ainoa hämmennys kirjan resepteissä oli suuret ainesosamäärät, joihinkin kakkuihin tuli liki kilo tuorejuustoa/täytettä! Huh. Mutta ei hätää, aina ohjeita voi muokata haluamakseen ja vaikka puolittaa täytteen määrä jos siltä tuntuu. Tärkeintä ainakin itselleni on selkeät vaihekohtaiset ohjeet, tarkat ainesosaluettelot sekä tiedot siitä miten kauan valmistus kestää sekä tietysti isot ja näyttävät ruokakuvat, ja nämä kaikki seikat toteutuvat mallikkaasti tässä kirjassa!

Christin Geweke
Minerva 2016

Herkullisiin hetkiin,

t. 

tiistai 9. elokuuta 2016

Arjen superruokaa perheille



Jamie Oliver näyttää vaihtaneen suuntaa. Muistaakseni hän oli suuri voin ja kerman ystävä, mutta uusin teos noudattaa silti päinvastaista tyyliä. Pääosassa ovat terveelliset, ravintoympyrän kaltaiset, reseptit. Arjen superruokaa perheille. Ja muutos kyllä näkyy päällepäinkin. Ruoat näyttävät kevyemmiltä. Raaka-aineisiin on panostettu ja lähtökohtana on luoda hyväätekeviä mutta arkisia ruokia koko perheelle. 

Kirjassa rohkaistaan nauttimaan loistoruoasta, joka ravitsee joka päivä. Ravintotietoa löytyy jokaisesta reseptistä ja jokainen ohje sisältää korkeintaan 600 kilokaloria. Lounaaksi ja päivälliseksi suunnatuista resepteistä löytyy vähintään kaksi annosta kasviksia ja hedelmiä lautasellista kohden.
Kirja sisältää sata reseptiä: aamupaloja, lounaita, päivällisiä sekä pieniä välipaloja.

Kirjan lopusta löytyy lisäksi kattava terveys- ja hyvinvointitietopaketti.

Tahdoin kirjan hyllyyni siitä syystä, että kaipailen ideoita ja vaihtoehtoja normikokkailuihini. Viikot kun tuntuvat toistavan puuduttavasti itseään, samat ruoat vuorottelevat päivästä toiseen. Vaikka kokkailu on ollut sydäntäni lähellä ihan teini-ikäisestä asti, tuntuu silti siltä, etten keksi mitä ruoaksi laittaisin. Osatekijä tässä yhtälössä saattaa olla sekin, että lapset on jostakin syystä varsin nirsoja. Toinen heistä tuntuu elävän pelkällä pastalla ja tonnikalalla, vaikkakin onneksi olen saanut vähitellen ujutettua sekaan muitakin ainesosia. 
Tästä kirjasta löysin ainakin muutaman ohjeen, joilla voisin piristää tylsäksi muuttunutta ruokalistaamme:

Paistettu tarka dal - kukkakaalia, herneitä ja chapatia

Kevätkanapata kasvisten, pekonin ja ohran kera

Tonnikala-pastapaistos purjolla, fenkolilla ja tomaatilla

Itsetehdyt kalapuikot lohesta

Jamie Oliver on aina ollut yksi suosikeistani mutta tämän kirjan myötä täytyy sanoa, että sori Jamie, aion korvata kaikki kevyttuotteet rasvaisemmilla vaihtoehdoilla. Muutoin ohjeissa ja Jamien ideologiassa on monia tärkeitä pointteja.

Arjen superruokaa perheille
Jamie Oliver
Readme 2016