sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Minä ♥ violettia!



Coloria.net sanoo violetista mm. näin:
Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. 
Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. 
Violetin katsotaan ilmaisevan viisautta ja rakkautta.
Cair de lune (ransk.) Euroopassa 1700-luvulta käytetty nimitys kiinalaisen posliinin harmahtavan violetista lasituksesta. Tämän liitin tähän siksi, että saman niminen kappale on niin hurmaava, ihanan seesteinen ja kaunis. Sitä kuuntelen kun haluan rentoutua.

Rakastan violettia, erityisesti lämmintä punaiseen taittavaa. Mutta myös harmaaseen taittava violetti on todella kaunis sekin. Vaikka violetti on aina ollut lähellä sydäntäni en silti ole juurikaan uskaltanut käyttää sitä missään, vaatetuksessa pienissä määrin toisinkuin sisustuksessa. Olen kyllä haaveillut tällaisista tummista lämpimistä violetinsävyisistä seinistä mutta minulla ei ole ollut rohkeutta käyttää sitä. Toki vuokralla ollessamme seinäpintojen maalaus ei tullut kysymykseen mutta olisihan värejä voinut muulla tavoin tuoda sisustukseen.

Tässä talossa oli jo valmiiksi violetit seinät eteisessä, mutta pinnat olivat kuluneet ja ehostusta vailla. Oikean sävyn löytyminen oli haastavaa, kyselin ja haeskelin ideakuvien kautta oikeaa sävyä. Violetti on kuitenkin nykyään melko harvinainen väri ja ainakaan Tikkurilan värikartasta ei tummia violetteja edes löydy, siis Tunne Väri-kartasta, laajemmasta Symphony -viuhkasta sävyjä löytyi enemmän mutta sen saaminen käsiini oli haastavampaa. Teknoksen värikartassa violetit on huomioitu huomattavasti paremmin ja sävyjä löytyy enemmän. Lopulta päädyin alkuperäiseen väriin, eli Teknoksen T1143.


Tässä pientä esimakua sähläämisestäni sävyjen kanssa. Ed. omistaja oli jättänyt kellariin talossa käytettyjen maalien loppuja ja kyselin häneltä onko eteisen maalia vielä jemmassa. Vastaus oli, että jos löydät violettia remonttimaalia niin se on sitten sitä. Minun silmäni vain ei ollut samaa mieltä, sävynumeronkaan perusteella se ei mielestäni ollut oikeaa väriä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. No, väärää sävyähän se oli, viimeistään maalin kuivuttua sävyeron huomasi selkeästi. Olin siis enemmän kuin huojentunut kun sain Ilvesmaalien remonttimaalipurkin käsiini, juuri siinä oikeassa ja alkuperäisessä sävyssään! Oli muuten hyvää maalia, peitti jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Ainakin ennen tummien maalisävyjen kanssa oli se ongelma, että peittävyys on ollut heikkoa, ja ehkä siitä syystä nytkin minua hieman jännitti aloittaa maalaus. Tokikin tummalle tummalla maalatessa eroa ei niinkään näe mutta maalasin myös valkoiseksi maalattua huokoista seinälevyä ja senkin tämä maali peitti hyvin. Maali oli rakenteeltaan paksua, täyteläistä ja valumatonta. Sitä oli helppo levittää ja käsitellä. Kiiltoaste on himmeä. Alunperin olisin halunnut kokeilla Ilvesmaalien Silkinhimmeä-maalia, jo ihan siitä syystä että se purkki on niin houkutteleva ja kaunis! Mutta Silkinhimmeässä ei ole valikoimissa C-pohjaa, joka on tarkoitettu tummille sävyille. A-pohja sisältää valkoista pigmenttiä ja se ei siis sovi tummille sävyille.
Ennen maalausta...
Talon värivalinnoissa on noudatettu vastaväriperiaatetta, ovien oranssinkeltainen sävy ja violetin ja turkoosin sävyt korostavat toisiaan. En halunnut luopua violetista koska siitä olen aina haaveillut, ja nyt kun joku oli tehnyt näin osuvat värivalinnat puolestani niin oli helppo jatkaa annetun suunnan mukaisesti.


Sähkökaappiseinä oli aiemmin valkoinen mutta halusin jatkaa violettia pintaa vielä sinnekin asti. Johtojen ja muiden kanssa on aina hieman vaikeaa kun ei tiedä maalatako päältä vai olla maalaamatta. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ole siisti kummallakaan tavalla.


Lopputulos viimeistelyjen jälkeen on tässä...



Tämä tapetti on myös todella kaunis.  Täytyisi ostaa itsellekin pari rullaa, koska aiempien asukkaiden pikkuväki oli käynyt vetäisemässä muutamalla eri kynällä puumerkit tapetin pintaan, onneksi sain osan pois ihmesienellä.

 Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, otin nimittäin tämän Pentikin lyhdyn eilen juuri vasta pois paketistaan, olihan se tuolla kaapissa odottanut lopullista paikkaansa jo useamman vuoden ajan.

Ja nämä kaunokaiset, kaapissa hekin ovat olleet yli kymmenen vuotta. Hui kuinka aika menee nopeaan. Nämä ovat osa tekstiiliartesaaniopintojeni lopputyötä, Intian unelmia. Ohutta puuvillabatistia, kattilassa käsinvärjättyjä ja kultaprintit ovat omaa käsialaa.

Maalatessani seiniä ajattelin pari kertaa, että onkohan tämä nyt liian ärtsy väri kuitenkin, mutta sitten havahduin, että tästä väristähän minä olen aina haaveillut. Jo opinnäytetyötä suunnitellessani ideakuvissani oli juuri tällainen tumma ja lämmin violetti ja sitä tavoittelin lopputyössänikin. Joku aika sitten tein sellaisen manifestointikuvan, johon keräsin asioita siitä millaisen unelmakodin haluan. Nyt kun tarkemmin katselen ympärilleni niin aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen.

Kannattaa siis unelmoida, unelmat voivat toteutua!

*Blogiyhteistyö - Ilvesmaalit *



lauantai 24. syyskuuta 2016

Kuormalavatuunausta

Kuormalavatuunaukset on vissiinkin ihan so-last-season mutta minä tulenkin aina vähän jälkijunassa kaikissa villityksissä. Onhan näitä ideoita tullut katseltua ja kerättyä jo pitemmän aikaa, ja muutamia lavoja olen nurkkiinikin kasannut, mutta väkertelyille ei vain ole ollut tilaa tai paikkaa. Nyt sitten kun muutimme hieman väljemmille vesille saimme vihdoin ja viimein toteutettuakin joitakin napattuja ideoita. Oikeastaan tämän penkin teki kyllä mies, ja kuulemma ihan omasta päästä - siis tuo kokoamistapa. Mututuntumalla taisi toimia ja kokeilemalla katsoa miten homma kannattaisi tehdä. Tässä käytettiin niitä isompia, parimetrisiä lavoja. Istuinosaan meni kolme lavaa ja selkänojaan yksi (tai oikeastaan puolet tuollaisesta isosta lavasta). Mies kehuskeli käyttäneensä kaikki lavoista irroittamansa naulat uudestaan, joten tähän penkkiin ei tarvinnut uusia osia käyttää lainkaan.


Ompelin penkkiin mustasta tekonahasta pitkän tyynyn, täytteenä vaahtomuovia. Äitini oli ottanut sisukset talteen omista puutarhatuolin pehmuisteistaan ja minä sain ne nyt hyötykäyttöön. Tekonahat olivat alunperin roskisuhan alta pelastettuja huonekaluliikkeen sänkyjen jalkasuojia. Leikkasin palat sopivan mittaisiksi ja ompelin niistä pitkän "tyynypussin". Selkänojaan laitoin samanlaisen pitkän jalkasuojan. Penkille pitäisi vielä jotakin tehdä, hioa ainakin. Ehkä puuosat maalataan tai sitten teen siihenkin hupun peitoksi/suojaksi. Heti siis kunhan aikaa ja inspiraatiota löytyy tarvittavasti.


Ihan kiva tästä tuli, ja ihan kamalan painava. En jaksanut kantaa, juuri ja juuri sain sen nousemaan ilmaan. Huh. Mies sitten "kävelytti" sen paikoilleen terassille, en kyllä tiedä miten sai tuon möhkäleen liikkumaan. Ensi keväänä saa sitten tuskastella miten sen saa alas terassilta kun aloitetaan terassin maalaus. Kellarin varastohuoneessa odottaa purkki V33-terassimaalia. Hieman murehdituttaa, että miten tuo terassin lattia kestää sinne asti kun puuosia ei tietääkseni ole käsitelty mitenkään. Nytkin jo meinaa näyttää niin kuivuneelta ja osa laudoista on alkanut vihertää. No, ei auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta. Enää en tähän aikaan vuodesta kuitenkaan uskalla alkaa maalaamaan, kun ilmankosteus on jo niin suuri.


Gladen kynttiläuutuuksia



Olen kynttiläihmisiä. Poltan kynttilöitä vuoden ympäri. Kynttilät luovat tunnelmaa ja lämpöä. Ostan yleensä mieluiten tuoksukynttilöitä, vanilja, kookos, kahvi ja mausteiset aromit houkuttelevat eniten. Ei siis ollut ihme, että innostuin Gladen uutuuskynttilöistä, joissa yhdessä tuoksuvat vanilja ja magnolia. Ja on muuten ihana tuoksu, sen tuntee jo ennen kuin kynttilän on edes sytyttänyt. Palaessaan kynttilästä irtautuu vielä enemmän näitä ihanan pehmeitä ja kutsuvia tuoksuja. Täytyy ääneen kiittää, etten ole tuoksuyliherkkä, koska sellaiselle nämä tuoksutuotteet saattaisivat olla liian voimakkaita. Gladen tuoksukynttilöiden toinen uutuustuoksu on Winter Flowers, ja siinä tuoksumaailma on melko voimakas, ainakin jos kynttilän lähellä tuoksuttelee. Tokihan nuo tuoksut kulkevat ilmavirran mukana omia teitään ja sekoittuvat ilmaan ja siten myös tasoittuvat huoneilmaan, eivätkä aluksi voimakkailta tuntuvat aromit enää ajan kanssa tunnukaan niin hyökkääviltä. Mutta kuten tässä taannoin oli muiden bloggaajien kanssa puhetta, jokaisella meillä on jokin tuoksu jota emme siedä tai kestä, ja tällaiset tuntemukset voivat olla pysyviä tai ohimeneviä.

Tuoksukynttilöillä saa kuitenkin luotua kotiin, arkeen ja juhlaan erilaisia tunnelmia. Tuoksuilla voidaan piristää ja raikastaa, rentouttaa ja rauhoittaa. Monikin juhla ja tilaisuus nousevat ihan eri taajuuksille kun mukaan kattaukseen lisätään muutama kynttilä.


Tänä talvena Glade tuo markkinoille uudet upeat isot tuoksukynttilät, jotka ihastuttavat ylellisillä tuoksuillaan. Isojen kynttilöiden paloaika on jopa 52 tuntia ja ne tuovat ripauksen luksusta arkeen. Tyylikkäitä isoja tuoksukynttilöitä on saatavilla kahtena eri tuoksuna: Ylellisen pehmeä Magnolia & Vanilla sekä lämmintä tunnelmaa luova Spiced Apple & Cinnamon.
Gladen perinteisiin 30 tuntia palaviin tuoksukynttilöihin tulee täksi sesongiksi kaksi uutta kausituoksua: Winter Flowers, joka on raikkaan talvinen kukkaistuoksu sekä Cozy Apple & Cinnamon, jonka pehmeässä tuoksussa yhdistyvät kaneli ja omena. Nämä tuoksut tuovat kotiin talvitunnelmaa ja virittävät joulun odotukseen. Kausituoksuja on saatavilla rajoitettu erä syyskuusta lähtien. 52 tunnin kynttilät maksavat noin 7,50e ja 30 tunnin kynttilöiden hinta on n. 4,50e.

Näissä isoissa kynttilöissä vain on yleensä yksi harmillinen ominaisuus: ne eivät pala kokonaisuudessaan vaan palaessaan kynttilä sulaa keskeltä ja reunat jäävät paikoilleen. Sitten monesti käy vielä niin, että sydänlanka jää vaillinaiseksi johtuen tästä epätasaisesta palamisesta/sulamisesta. Siihen ongelmaan kun jonkun niksin keksittäisiin niin olisin kiitollinen. Pienemmät kynttilät palavat ja sulavat tasaisemmin. Tokihan tuon jäljellejääneen talin voi kerätä talteen ja tehdä vaikka itse uusia kynttilöitä, ja mikseipäs tuota tuoksuvaa talimassaa voisi vaikka raastaa huonetuoksuksi tai vaatekaappiin piristykseksi. Laittaisi raasteen rasiaan tai vastaavaan ja sitten vain tuoksut ilmoille. 
Gladen tuotevalikoimaan kuuluu ilmanraikastimia ja tuoksukynttilöitä. Glade-tuotteet sopivat kodin jokaiseen huoneeseen – raikastamaan tarvittaessa, päivittäiseen jatkuvaan raikastukseen tai luomaan tunnelmaa. Glade-tuotteet ovat osa SC Johnson -tuoteperhettä. Suomessa SC Johnson -tuotteita myy ja markkinoi Oy Transmeri Ab. 



perjantai 23. syyskuuta 2016

Tässä tulee hirmuinen...


Tässä tulee hirmuinen Rölli, ja on mulla metsässä tölli...Tippitappi tippitappi... Vai miten se meni. Itsekin katsoin Rölliä TV:stä aina kun se sieltä tuli. Onhan se kiva, että Rölli on vieläkin pinnalla, nyt saa sitten omien lasten kanssa jakaa yhteisen kiinnostuksen kohteen. 

Pillimehupurkeissa on oiva idea: purkin yläosaan on varattu paikka lapsen nimelle!
Mehut ja eväät ne vain maistuu aina luonnossa paremmalta. Ollaan sitten retkellä tai vaan kotipihassa puuhastelemassa. Meillä tätä lääniä onkin nyt vähän enemmän, ja metsäpolullekin pääsee melkein kotipihasta. Retkipaikkoja löytyy siis läheltä. Trippimehut ovat lasten mieleen, tuo pillin kautta hörppiminen tuntuu kiinnostavan aina, tetrapurkin tyhjennettyä sinne pitäisi saada lisää täytettä, jotta saisi pitempään nauttia pillipurkin iloista. 
Muksut testasivat uusia Röllijuomia, joissa makuina ovat päärynä ja vadelma. Hyvin samankaltaisia makuja kuin muissakin vastaavissa juomissa. Aika perus makumaailmaa siis. Ihmettelen hieman, miksi tuo päärynä on niin suosittu näissä lasten juomissa. Päärynä itsessäänhän on aika neutraalin makuinen ja elintarvikkeissa oleva päärynän maku taitaa olla yleisesti ottaen teollisesti valmistettua. Eikö päärynän voisi korvata välillä vaikka omenalla, se sopisi mielestäni paremmin erityisesti tällaisiin suomalaisiin tuotteisiin ja hahmoihin, kuten nyt Rölli. Sehän on yksi suomalaisuuden peruspilareista. Ja omenoita meiltäkin löytyy, toisin kuin päärynöitä. Vaikka kyllähän ne päärynäpuut tänne Pohjoiseenkin ovat jo hiljakseen siirtyneet, muttei niin laajassa mittakaavassa kuin omenapuut. 


Täysmehua sisältävien Trip-mehujen lisäksi Rölli-tuoteperheeseen kuuluu pienet, somat limonadipullot. 3,33 desilitran pulloissa maistuu päärynä, marjat ja perinteinen cola. Tuotekehittelyyn on panostettu, tuotteet sisältävät nimittäin 30 prosenttia vähemmän sokeria, ne ovat lisä- ja väriaineettomia ja matalahiilihappoisia. Maku oli ainakin aikuisen suuhun hyvä, tosin makeudessa en huomannut juurikaan eroavaisuutta sokerisimpiin vaihtoehtoihin verrattaessa, mutta sehän on toisaalta ihan hyvä juttu, lapsi juo tietämättään vähän parempaa juomaa. Yleensä kun lapset huomaavat eroavaisuudet helposti ja saattavat vältellä sellaisia tuotteita. Limujen pohjana on kotimainen lähdevesi. 


ArkiDesign tuo uuden Rölli ja Kaikkien Aikojen Salaisuus -elokuvan yhteydessä kauppoihin kolme lasten virvoitusjuomaa ja kaksi pillimehua. Virvoitusjuomien maut ovat Röllimetsän marjat, Röllikylän päärynä ja Rölli-kola. Pillimehut maistuvat vadelmalle ja päärynälle. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Pillimehut valmistaa Refresco Finland Oy ja limut Finn Spring. Pillimehut myydään kolmen kappaleen monipakkauksissa n. 1,29-1,49e hintaan ja limujen hinta on keskimäärin 1,10-1,30e. Ei siis kovin paha hinta kumpaisessakaan. Limupullon koko on aika passeli, se riittää hyvin yhdelle lapselle pitemmäksikin aikaa tai sen voi helposti jakaa useammalle herkuttelijalle. Meillä yhdestä pullosta maiskutteli kaksi aikuista ja kaksi lasta.


Psst. Röllimetsä.fi:ssä on aina uutta puuhaa Rölli-faneille
Uuden Röllimetsä-puuhasivuston tarkoituksena on tarjota niin lapsille kuin aikuisille pääsy Röllin maailmaan milloin vain, maksutta. Puuhasivustolta löytyy Rölli-videoita, Rölli-nettipelejä, askartelutehtäviä sekä hyödyllistä tietoa niin lapsille kuin vanhemmille.


Jouluihmisille tässä lopuksi pieni idea ja vinkki! Eihän koristelua kannata rajata vain sisätiloihin vaan siirrytään suosista ulos. Nyt syksyllä kannattaa kerätä pihlajanmarjoja ym. talteen ja pujotella niistä langan ja neulan avulla somia köynnöksiä pihapuiden oksille. Minusta ainakin nuo punaiset helminauhat näyttävät hurmaavilta kuusen oksilla!



keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Helppo omenahillo


Sain anopilta omenien lisäksi helpon omenahilloreseptin. Siinä omenoita ei keitetä vaan ne kypsennetään uunissa.

Helppo omenahillo uunissa:

2 litraa omenoita
0,5 dl sokeria

175*astetta ja 30-40minuuttia.


Poista omenoista siemenkodat ja lohko omenat uunipellille. Ripottele sokeri päälle ja laita omenat uuniin. Kun omenat ovat tarpeeksi pehmeitä ota ne uunista pois ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Annostele pusseihin tai rasioihin, jäähdytä ja pakasta. 
Omenahillo sopii moniin jälkiruokiin, leivontaan, ruoanlaittoon tai vaikka sellaisenaan leivän päälle!

Alkuperäisessä ohjeessa muuten sokerin määrä oli jopa 2 dl. Minä pudotin sen suosista alle desiin. Toki omenien happamuus vaikuttaa asiaan, eli mitä happamempia, sitä enemmän sokeria voi tarvita. Ja maun mukaan jokainen saa hillonsa maustaa, sokerin lisäksi hilloon sopii kaneli. Itse jätin sen pois, koska en vielä tarkasti tiedä mihin hillon aion käyttää.

Hillon teko onnistuu tietysti myös hellalla kattilassa mutta uunipellille mahtuu enemmän omenoita eikä uunia tarvitse vahtia samalla tavalla kuin kattilaa, jota täytyy aina välillä hämmentää. Hilloon voi myös yhdistää muitakin hedelmiä, minä laitoin toiseen erään kourallisen luumuja ja hyvää tuli, väriäkin heti enemmän.

Satoisaa syksyä!


Stairway to...


Tervetuloa meille, aika psykedeelinen fiilis vai mitä? Tykkään kyllä persoonallisesta ilmeestä, mutta ajattelin silti hieman uudistaa näitäkin. Lilan sävyissä pysytään silti mutta jotakin hillitympää rappusiin kaipasimme. Ja jo ihan turvallisuussyistä vaaleampi sävy suht pimeässä portaikossa on parempi kuin tällainen tumma sävymaailma. Seinätkin vetelin samalla kertaa. Olen kait vähän erikoinen tapaus kun tykkään mieluummin maalata pensselillä telan sijaan. Jotenkin vain saan mukamas paremman tuntuman pensselillä. Riippuu toki tilanteesta ja työstä. Tutustuin minä lastenhuoneen maalausprojektissa telaankin ja ihan hyvin tulimme toimeen. Ja kyllähän se maalaus joutuisammin sujuu telalla, verraten nyt vaikka siihen, että mies maalasi saman alan ehkä neljä kertaa nopeammin kuin mitä minä hääräsin pensselin kanssa.


No niin, tältä portaat näyttävät ensimmäisen maalauskerran jälkeen. Ihan hyvältä, eikö? Mies ainakin tykkäsi, lapset sen sijaan ihmettelivät miksi ympyräiset sudittiin piiloon. 
Maalina on Teknofloor Aqua, sävy T4012, ja voi miten ihanaa sillä on maalata! Suti liikkuu maalattavalla pinnalla kuin unelma, maali on ihanan keveää ja juoksevaa. Taisimpa maalata ihastuksissani ihan tarkoituksella rauhallisella hartaudella, että sain viettää leppoisaa aikaa tuon ihanan maalin kanssa. Aluksi taisin hieman jännittääkin, että mitä tuosta maalauksesta oikein tulee, mutta hyvinhän se meni. Nyt maali kuivuu ja huomenna maalaan portaat uudestaan, katsotaan sitten miltä näyttää. Kellariin menevät portaatkin on tarkoitus maalata, mutta stressailen miten saan ne kuiviksi ilman, että kissa tallustaa niissä sotkien joka paikkaan maalitahroja. Kisuli siis kulkee luukuistaan miten ja milloin haluaa, eikä kyseinen katti ole tottunut elämään kovin rajoitetusti sisätiloissa. Saimme siis hänet kaupan yhteydessä, tässä talossa hän on elellyt pari vuotta meitä kauemmin ja näyttää olevan jo tapojensa orja.


Alakuvassa toisen maalikerroksen jälkeinen lopputulos. Tämä maali kyllä peitti hyvin jo ensimmäisen kerroksen jälkeen, joten ilme ei paljon muuttunut viimeistelyssä. Maalipinta on siisti, maalaaminen oli helppoa ja vaivatonta. Ajattelin aluksi, että mahtaakohan olla työlästä ja aikaavievää mutta hyvin maali levittyi toisellakin kerralla. Joidenkin maalien kohdalla olen nimittäin huomannut sen, että ensimmäinen kerros sujuu helposti, mutta toiseen maalikertaan menee enemmän aikaa eikä maali levitykään niin joutuisasti. Mielessäni on aina ollut ajatus, että maalaaminen on niin paljon helpompaa kuin tapetointi, mutta toisinaan karu totuus on saanut minut pohtimaan miksi niin olen olettanut. Toisinaan maalaaminen on ollut yhtä tuskaa ja maalauksen valmistuminen on tuntunut ikuisuudelta. Onneksi on näitä positiivisiakin kokemuksia!


Rappukäytävä vaatii edelleen viimeistelyä karmien suhteen, mutta ne tehdään ajan kanssa. Myönnän, että haluaisin kaikki heti valmiiksi, mutta ehkäpä minulle iskisi aika nopeasti paniikki, että mitäs seuraavaksi. Täytyy siis tehdä hiljakseen, jotta tekemistä riittää pitkälle aikavälille. 

Maalasin myös kellariin johtavat portaat samalla Teknofloor Aqua -maalilla. Aiempi punainen väri sai väistyä ja portaat saivat raikkaamman ilmeen. Olen miettinyt miksi portaisiin oli valittu juuri tuo punaisen sävy, joka toistuu myös kellarin lattioissa. Edellinen omistaja kun tuntui noudattavan värioppia ja jokainen valinta tuntui harkitulta, mutta tuohon punaiseen en ole keksinyt syytä. Mielestäni punainen oli sekä synkkä että hieman kolkko. Kellari on kuitenkin ollut asuinkäytössä ja edellisillä omistajilla siellä oli TV:n lisäksi sohva, sänky ja kaappi, joten tila on ollut runsaassa käytössä. Tämä vaaleampi sävy luo lisäksi lisää valoisuutta pimeähköön tilaan. Kellarikerroksesta noin puolet on maanpinnan alapuolella ja pienet ikkunat ovat huoneiden yläosassa. 


Hioin portaat ensin hiomakoneella. Hiominen koneella ei ollut mitenkään helppoa koska laudat portaissa eivät olleet ihan tasassa toisiinsa nähden, mutta onnistuin silti kohtalaisesti.
Maalaamisessa käytin pensselin sijaan telaa, ja sillä maalaus sujuikin huomattavasti helpommin ja paremmin kuin pensselillä. Yläkerran portaissa oli hieman erilaisempi pohja kuin näissä kellariin johtavissa portaissa, joten siinä ehkä suurin syy sille miksi käytin näissä eri maalaustapaa. Pensselillä sudittaessa maali ikäänkuin pakeni portaiden pinnalta, eikä lopputulos ollut siisti. Telalla maalausjälki olikin sitten ihan eri luokkaa, maali levittyi tasaisesti ja siististi ohutnukkaisella telalla levitettäessä. Nämäkin portaat maalasin kahteen kertaan.


Tykkään kovasti tästä lilan sävystä. Joku kommentoi heti, että miksi aina valkoista ja harmaata, ja minä puolustauduin heti, että tämä on violettia! Itsekään kun en ole mikään valkoisen ja harmaan ystävä, en halua niitä kotiini ainakaan isoina pintoina. Toisinaan vain hillitympi vaihtoehto on silti parempi.



Kellarin lattiatkin ovat siis punaiset. Teknofloor Aqua on uskomattoman riittoisaa, portaiden maalauksesta minulle jäi maalikaukaloon ehkä desin verran maalia ja ajattelin huvikseni kokeilla miten lattioiden maalaus onnistuisi. Hyvinhän se sujui, telalla maali levittäytyi tasaisesti ja peittävästi jo ensimmäisen maalauskerran jälkeen, aika jännä kun kyseessä kuitenkin aika iso kontrastiero kirkkaan punaisen ja hillityn vaalean välillä. Tuolla desillä maalia maalasin ehkä neljänneksen lattia-alasta, joka kokonaisuudessaan on noin 20m2.


Lopulta maalasin koko lattian, kahteen kertaan ja maalia jäi edelleen. No, sitä on hyvä olla jemmassa jos tarvitsee jossakin vaiheessa tehdä pintakorjauksia. Ajattelimme tehdä tästä tilasta jonkinlaisen oleskeluhuoneen, joku kiva lipasto ja nojatuoli, tai Fatboy nurkkaan. Hieman verhoja ja matto lisukkeeksi. Täytyy vain ensin odotella, että enimmät maalikatkut lähtevät pois. Maali sinälläänhän ei ollut voimakastuoksuista mutta tällaisessa osittain suljetussa tilassa tuoksut voimistuvat. Maali on vesiohenteista.


Viimeistelyt puuttuu vähän sieltä sun täältä, mutta kaikki ajallaan. Olemme kuitenkin asuneet täällä vasta kuukauden, joten pitäisi antaa itselleenkin hieman armoa. Ei kaikki voi eikä pidäkään olla vielä valmista. Oikeastaan voisin olla tyytyväinen, että näin paljon on saatu aikaiseksi ja olla iloinen, että puuhaa riittää pitkällä aikavälillä. Sitähän voisi tulla aika pitkäksi jos ei olisi mitään puuhasteltavaa.

Nyt on tärkeintä saada kellarin huoneet siihen kuntoon, että MaukuNauku pääsee takaisin tuttuun ympäristöön nukkumaan ja ruokailemaan. Tämä vuosi menee pienissä viimeistelytöissä ja ensi kesänä täytyy ottaa terassi käsittelyyn, ja lisäksi isompana urakkana olisi talon korjausmaalaukset, huh. Siinä sitä puuhaa onkin, täytyy kerätä voimia koko pitkän talven ajan ja ottaa mallia Kisun rentoutumishetkistä.




*Blogiyhteistyö / Teknos*




tiistai 20. syyskuuta 2016

Keittiön muutos



Ollaan asuttu omassa kodissa kohta kuukauden ja tässä ajassa ollaan ehditty uudistamaan olohuone, lastenhuone, makuuhuone ja keittiö. Mitään isompia remontteja ei ole tarvinnut tehdä, eikä pintapuolisinkaan olisi heti tarvinnut tehdä mitään. Halusin kuitenkin jotakin omaa ja siitä syystä maalasimme vähän seinäpintoja uusiin sävyihin.

Keittiössä osa seinistä oli maalattu yläkuvassa näkyvällä tummalla limellä ja vastapäinen seinä kuvan karmien kaltaisella petroolilla. Toinen pitkistä seinistä oli tapetoitu mustavalkoisella tapetilla. Ovenkarmit oli maalattu samalla sävyllä kuin nuo ikkunakarmit, eli petroolilla. Lattialistat ovat tummat. 
En oikeastaan tiedä mistä tuo keittiön uusi sävymaailma edes tuli, en nimittäin ole mikään sinisen suuri ystävä. Mutta jostakin se vain päähän pälkähti, että keittiöstä tulee sininen. Sen oikean sävyn löytäminen olikin sitten eri juttu. Etsin sitä oikeaa sävyä Teknoksen sisämaalivärikartasta, mutta niistä pienistä ruuduista ei pystynyt hahmottamaan värejä kunnolla joten hain väriliikkeestä isompia värilastuja, liimasin niitä keittiön seinään ja vertailin, pähkäilin ja tutkailin miltä mikäkin värisävy näyttää. Jotenkaan en kuitenkaan silti löytänyt sitä mielessäni olevaa sinisen sävyä kyseisestä kartasta ja siksi kokeilin etsiä sitä Pinterestistä. Keräsin kasan ideakuvia, tein niistä kollaasin ja lähetin sen Teknokselle sähköpostilla ja kysyin ammattilaisilta, että löytyisikö siitä toivomani värisävy. Eipä kulunut aikaakaan kun postiluukusta kolahti kirje Teknokselta, ystävällinen designasiantuntija oli laatinut ideakuvani pohjalta värisävyliuskoja, joilla keittiön seinät voisi maalata. Näin jälkeenpäin minua hieman hävettää, että puolestani nähtiin niin paljon vaivaa tuon oikean värisävyn etsimisessä, kun sen lopullisen sävyn valitsin kuitenkin sieltä valmiista värikartasta. 
Mielessäni oli 50-luvun tyyliin sopiva turkoosiin taittava sininen, mutta jostakin syystä sellaiset sävyt toivat mieleeni sairaalan tai leikkaussalin, toisaalta taas vaaleansinisestä tulee helposti mieleen lakanat ja kalsongit, ja niitä mielikuvia en välttämättä tahtoisi yhdistää keittiöön. 


Lopullinen väri on tällainen hieman harmaalla taitettu taivaansininen. Jostakin syystä mieleeni tulee sana "pellavansininen". Eihän sellaista edes ole olemassakaan, mutta ehkä mielikuvani liittyy pellavan sävyyn sointuvaan sinisen sävyyn.


Lime seinä muuttui siis taivaansiniseksi ja petroolin sävy tummempaan taivaansinisen sävyyn, kumpainenkin väri on Teknoksen kartasta: T1189 ja T1190.


Maaliksi valitsin BIORA 7 seinämaalin. Kysyin Teknokselta mikä maali sopisi erityisesti tällaiseen vanhaan rintamamiestyyliseen taloon, jossa hengittävyys täytyy ottaa huomioon. Minulle suositeltiin seinäpinnoille BIORA BALANCE (täyshimmeä), 7 (himmeä) tai 20 (puolihimmeä). Näistä BIORA 7 on vesihöyryä läpäisevin. Listoihin ja oviaukkojen karmeihin pohjamaaliksi FUTURA AQUA 3 ja pintamaaliksi FUTURA AQUA 20. Karmeihin valitsin harmaalla taitetun valkoisen, T1373 ja lattialistoihin tummanharmaan, liki mustan T1383.

BIORA 7 seinämaali on vesiohenteinen akrylaattidispersiomaali. Sillä oli helppo maalata, koostumukseltaan se oli paksuhkoa ja valumatonta. Jo yksi maalauskerta antoi peittävän, tasaisen ja himmeän pinnan, 4x4 metriseen seinään maalia kului noin litra / maalauskerros.

BIORA 7 on mahdollisimman käyttöturvallinen, koska se on täysin liuotinvapaa ja maalatessa siitä haihtuu vain vettä. Sillä voidaan maalata betoni-, rappaus-, tasoite-, tiili- sekä rakennuslevypintoja.
Tuote on saanut Suomen Allergia- ja Astmaliiton allergiatunnuksen sekä pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin käyttöoikeuden.

Tässä kuvassa näkee sävyeron aiemman petroolin ja nykyisen sinisen välillä.

* * *
Nyt kun seinät ovat valmiit, on kiva ideoida somistuksia, DIY-ideoita unohtamatta.


Yhden seinän jätin vielä maalamatta, tutkailen ja katsastelen tilaa hetkisen ja mietin sitten uudelleen mitä tälle tapettiseinälle teen. Tapettipinta on suhteellisen siisti, joten jos maalaan, maalaan suoraan tapetin päälle. Kyseisellä seinällä on melko runsaasti kaapistoja kiinnitettynä seinään, ja niiden irrotus olisi aika haastavaa, ja tapetin irrottaminen siististi saattaisi koitua ongelmalliseksi. Tapetin alla on luultavasti useampi kerros vanhempia tapetteja ja niiden alla huokoinen levy.

Keittiön patteri tuottaa hieman päänvaivaa, koska aiempi talon omistaja on maalannut sen kahteen otteeseen, lujalla turkoosilla ja aiemmalla limellä, joka irtoili muovimaisina liuskoina patterin pinnalta. Nyt pitäisi vielä jotenkin irrottaa tiukassa olevat limenväriset maalikohdat pois, jotta pääsisi maalaamaan patterin sille kuuluvalla maalilla. Miksi patterit yleensä edes pitää maalata, sitä tässä olen pohtinut, samoin kuin valokatkaisimetkin on peitetty maalilla. Ei kovin siistinnäköistä, ja lisäksi vaikeasti irrotettavaa.


Mies siivosi kellaria ja löysi edellisten asukkaiden jättämiä puunkappaleita. Niiden joukossa oli tämä ihana vanha lauta, jonka alkuperäistä käyttökohdetta en osaa sanoa. Ehkä se ollut hyllynä, ehkä keinulautana. Nyt siitä kuitenkin tehtiin rustiikkinen hylly. Nuo ihanat valurautaiset kannattimet ostin muinoin eräästä paikallisen liikkeen jäämistöstä ja ne ovat odottaneet sitä oikeaa paikkaansa jo jonkin aikaa. Kun näin tuon laudan, tiesin heti, että se tulee yhdistää näihin hyllynkannattimiin. 
Laudankappaleen minä hioin sileäksi ja poistin samalla pinnasta vanhat lohkeilevat maalinjämät, öljysin pinnan Osmocolorin puuöljyllä, annoin kuivua ja sitten mies saikin kiinnittää hyllyn paikoilleen. Hieman tuo lauta oli käyrä, mutta ihan hyvin sen silti kiinni seinään saatiin.

Metkatuotteen peltirasiat pääsivät vihdoin ansaitulle paikalleen, samoin kuin Perinnemestarin kirjat ja muutama tärkeä esine. Liikaa tälle hyllylle ei kannata painoa varata.

Verhon keittiön toiseen ikkunaan tein pellavakankaasta ja tummanharmaasta satiininauhasta. Ompelin suorakaiteen mallisen verhokappaleen, yläreunaan tankoa varten kuja ja sivuille satiininauhat, joilla saadaan aikaan niin sanottu valelaskosverho.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin keittiön kaapistot ovat Ikeasta.



*Blogiyhteistyö Teknoksen kanssa*