keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kehykset taitellen


Yksinkertaiset ideat kiehtovat minua, tai ehkä erityisesti yksinkertaiset ja nokkelat, sellaiset joissa on jokin juju, sellaiset joiden kohdalla saa iloisen ahaa!-elämyksen. Nämä taiteltavat kehykset ovat hyvä esimerkki sellaisista jutuista. 

Me Paperillatiimissä jaamme tällä kertaa ideoita erilaisiin itsetehtyihin valokuvakehyksiin. Löysin Pinterestistä nämä nokkelat ideat, jotka syntyvät paperia taittelemalla. Todella yksinkertaista ja nopeaa! Ohjeet näihin tuellisiin kehyksiin löydät mmtäältä *klik*


Jaan myös toisen näppärän taitteluidean, jolla saadaan helposti yhdistettyä kuvia toisiinsa ja täten kuvat myös pysyvät pystyssä ja paikoillaan. Ohjeet näihin 'paperikulmiin' löydät mm. täältä *klik*

Näissä kummassakin vaihtoehdossa kannattaa ottaa huomioon paperin vahvuus ja paksuus. Melkeinpä parhain vahvuus on perus tulostuspaperissa, siinä taitokset ja ilme pysyy siistinä ja taittelu sujuu helposti, muutoin jos paperi on paksumpaa, on sen työstäminenkin haastavampaa.


Paperillan blogista löydät lisää aiheeseen liittyviä ideoita, ja paljon muuta!



Kierrätä ja käytä! *arvontalinkki!


Mietin aina miten ja mitä voi hyötykäyttää uudelleen. Laitan aina kaikki laatikot ja paketit talteen koska ajattelen löytäväni niille myöhemmin uutta käyttöä. Toisinaan käy niin, että varastoissani tilat täyttyvät mutta uusia käyttökohteita ei löydy, toisinaan taas ideat pulpahtavat pintaan vaivatta.

Lapsi on innostunut vaihteeksi piirtämisestä ja hän halusi, että tekemänsä piirustus täytyy laittaa seinälle. Kas kummaa kehys löytyi askarteluhuoneen pöydältä! Kenkälaatikon kannesta tuli oiva kehys, ja lastakin se miellytti. 


Toinen hauska idea on tehdä suklaarasian pohjasta kehys. Ja koska laatikko on hivenen syvä, saa kehykseen kivaa kolmiulotteisuutta lisäämällä siihen erilaisia kerroksia: nauhaa, narua, leimausta, paperikoristeita.

Vuorasin rasianpohjan harmaalla huovalla ja kiinnitin kuvat ja koristeet pienillä neuloilla huopaan. 

Voit siis hyvällä omallatunnolla nauttia rasiallisen suklaata koska saat siinä samalla pari kuvakehystä. Mukavaa, eikö totta!
Mukavaa on myös KIRJA-ARVONTA, jossa palkintona TENAVAT TASAPAINOON -kirja! Osallistumaan pääset tästä linkistä! :-)




tiistai 17. tammikuuta 2017

Calendar girl ja pako arjesta



Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

lauantai 14. tammikuuta 2017

Helppo pinaattipasta!

Tästä ei pastan tekeminen helpotu! Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni itse pastaa ja haalinut mielin määrin reseptejä mutta eipä niitä vain ole tullut toteutettua kovasta aikeesta huolimatta. Meillä syödään aika usein pastaruokia ja varsinkin isomman lapsen suosituin ruoka koostuu makaroneista. Oikeastaan juuri lasta ajatellen olen pohtinut vaihtoehtoa tuolle melko ravintoköyhälle ruoka-ainekselle ja netin punajuuripastat ja muut näyttävät aina niin hyvältä, että tekisi mieli kokeilla. 

Mutta tässä tulee kyllä niin helppo ja nopea pasta, että oli ihan pakko kokeilla. Kyseistä ruokaa valmisti TV:ssa Jamie Oliver ja sieltä ohjeen nappasin. Tähän pastamassaan tulee vain kahta ainesosaa: tuoretta pinaattia ja jauhoja. Ohjelmassa määrät olivat 200 g pinaattia ja 300 g jauhoja, mutta itselläni oli valmiiksi pakattu pinaattirasia, jonka paino oli 125 g, niinpä siis muokkasin jauhomäärän siihen sopivaksi. 

Millähän muulla nimellä tätä yleiskonetta kutsutaan... no käytän sanaa silppuri, eli lisää jauhot ja pinaatti koneeseen ja pistä kone käyntiin. Reilussa minuutissa jauhot ja pinaatin kosteus muodostavat sitkomaisen taikinamassan. Lisäsin taikinaan jauhoja vähitellen, aluksi laitoin 2 dl ja lisäsin jauhoa tarpeen mukaan saadakseni oikeanlaisen koostumuksen.

Pastan muotoiluvaiheeseen voi ottaa lapsetkin mukaan. Yllätyin miten omat lapseni innostuivat ja lähtivät nopeasti mukaan tähän yhteiseen puuhasteluun. ViisVee innoissaan rullasi taikinasta otettuja pikkupallosia ohuiksi "naruiksi" tai pötköiksi ja siirsi jokaisen vuorollaan pellin päälle odottamaan seuraavaa vaihetta. Keräsin siis pastanarut pellin päälle odottamaan kun minulla ei tarjotinta tai vastaavaa isoa alustaa muuta ollut käytettävissä. 
Keitin pastanarut suolalla maustetussa vedessä noin kymmenisen minuuttia. Pasta sai kiehua sillä aikaa kun tein kirsikkatomaateista ja sipulista kastikkeen pastan oheen. ViisVee söi tekemänsä pinaattipastan tonnikalan kera - suurella innolla! Yllätyin kyllä koska hän on varsin nirso tapaus. Mutta nirsoilun sijaan lapsi sanoikin, että "Tämä on äiti niin hyvää, että tee tätä toistekin!" 
Pinaatti on terveellistä ja pasta tässä muodossa saa ihan erilaisen ulottuvuuden. Maku on silti kuin peruspastassa eli pinaatti ei puske liikaa läpi.


Ensimmäisen taikinaerän muotoilin papumaisiksi pötköiksi ja toisen osan kaulin ohueksi ja leikkasin kapeiksi soiroiksi. Kummallakin tavalla onnistuu vaivatta mutta ehkä tämä jälkimmäinen sujuu vieläkin nopeammin. Lapsi kylläkin oli hieman pettynyt kun ei saanutkaan tällä kertaa pyöritellä pötkylöitä.



Psst. Eikö ole ihana tuo vihreä väri!


torstai 5. tammikuuta 2017

Näkijän tarina

 

Hei te siellä ja hyvää alkanutta vuotta! Toivon sen olevan asioita selkeyttävä ja hyvinvointia edistävä. Keskeytän blogihiljaisuuden ja aloitan vuoden kirjaesittelyllä. 

Tämä kirja osui silmiini 'sattumalta' ja kirjan luettuani purskahdin itkuun. Ei, kyseessä ei ole surullinen tarina vaan rohkea ja avoin tarina erään nuoren naisen elämästä ja kokemuksista. Haasteita hänen matkalleen on tuonut myös se, että hän koki olevansa erilainen kuin muut ja että hänellä on näkijän lahja. Se ei ole kevyt kannettava, varsinkaan jos on yksin sen kanssa, ilman vertaistukea. Enni Yleniuksen miellyttävä kerronta vie helposti lukijaa mukanaan ja myötäeläminen tapahtuu kuin itsestään. 
Syy itkuuni oli varmastikin enemmänkin se, että samaistuin osittain Ennin tarinaan ja aloin pohtia miten löytää se oma vahvuus kulkea omia polkujaan.

Mielestäni suurin kirjan ajatuksista on se, että vain itseä rakastamalla voi tulla onnelliseksi. Enkä tarkoita itsekeskeisyyttä tai narsismia vaan sitä, että itseään pitää arvostaa ja kohdella hyvin. Ja sitä kautta pystyy rakastamaan muitakin ehdoitta.

Enni Ylenius
Näkijän tarina
BoD 2016




keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Piparkakunmakuinen juustokakku!

Tämän juustokakun pohjana on taateli-hasselpähkinämassa ja täytteessä maistuu reilusti pipari ja lime, mutta kakku on kuitenkin gluteeniton. Pohjassa on lisäksi kanelia ja ripaus merisuolaa ja täytteeseen makua antaa valkosuklaa ja lusikallinen taatelisiirappia.

Pohja

200 g taatelia
70 g hasselpähkinärouhetta
2 rkl sulaa kookosöljyä
2 tl kanelia
ripaus merisuolaa

Sekoita pohjan aineet tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa ja taputtele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Täyte

4 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g valkosuklaata sulatettuna
2 liivatelehteä
1 limen mehu ja raastettu kuori (kuumenna limen mehu ja sulata liivatteet siihen)
2 tl piparkakkumaustetta
2 tl taatelisiirappia tai muuta siirappia

Sekoita täytteen aineet tasaiseksi massaksi ja kaada pohjan päälle. Peitä vuoka pussilla tai tuorekelmulla ja laita juustokakku jähmettymään jääkaappiin yön yli. Koristele kakku valkosuklaarouheella tai haluamallasi tavalla. Muista kuitenkin, että jos haluat kakun pysyvän gluteenittomana niin keksejä ei koristeena voi käyttää.





keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Terveiset lahjapajalta!

Tässä tulee vielä muutama idea paketointiin! Tee itse lahjapussukat ja -rasiat, internet on pullollaan hyviä ja helppoja ohjeita niiden tekoon. Pakettien koristeeksi käy esim. kakkupaperit, leimatut kuvat, stanssatut kappaleet, erilaiset narut ja nyörit... Käytä mielikuvitustasi! 



Koristele paketit leimakuvin!

 Tämän lahjan kääreenä on yhteen liitettyjä kirjansivuja!

Ja lopuksi muutama pakettikortti enkeliteemalla. Korttipohjana käytin ekokartonkia (yllätys) ja taustapapereina kirjansivuja ja vaatekatalogin sivuja, joihin leimasin enkelit.