Lusikasta luotua

Lusikat pois sopasta ja nurkista - nyt tuunataan lusikoista koruja!

Tölkkidesign -kirjasta tutut turkulainen Anu Lahti ja tamperelainen Arja Aalto-Viittala ovat julkaisseet uuden kirjan: Lusikasta luotua. 

Ideana on siis luoda vanhoista hopea- ja alpakkalusikoista ihan jotakin muuta ja uutta. Lusikat muuttavat muotoaan ja muuntuvat niin koruiksi, käyttö- kuin sisustusesineiksi.

Kirjassa esitellään erilaisia materiaaleja ja niiden muokkaamistapoja, raaka-aineita, työkaluja ja työmenetelmiä. Kirjan ideat on suunnattu sekä vasta-alkajille, että jo asiansa osaaville.

Kirjoittajapari sanoo, että kirjaa ei ole tehty otsa rypyssä, eikä sitä ole tarkoitettu kultaseppäalan oppikirjaksi, vaan tekijät kirjan takana esittelevät ideat ja työt siten kuten he itse työt ja työvaiheet toteuttavat. Kirjan alussa on esitelty eri työtapojen tekniikkaohjeet, joita sitten noudatellaan sen mukaan mitä mikäkin ohje vaatii.

Kirjan ohjeissa tuli vastaan huomautus: Älä valmista koruja alpakkalusikoista! Syystä, että alpakka sisältää nikkeliä ja se saattaa altistaa sinut nikkeliallergialle, jollet siitä jo kärsi. Alpakkaiset aterimet käyvät silti moneen muuhun, niistä voi tehdä monenlaisia sisustusesineitä kuten korupuita, lyhtyjä, naulakoita tai vaikka tuulikellon. 

Hopeisista lusikoista voi tehdä esimerkiksi riipuksia, sormuksia, korvakoruja jne.

Kirjassa esitellään muutamia korusarjoja, jotka käsittävät yllämainittuja osasia.

Itseäni kiinnostaisi kovasti kokeilla mitä itse saisin aikaan vanhoista lusikoista. Jokin aika sitten hommasin jo lyöntikirjaimet, ajatuksena koristella niiden avulla lusikoita tai peltipurkkeja. Minulla on se ikävä ominaisuus, että kaiken pitäisi onnistua ja valmistua heti, ja jos asiat eivät mene niinkuin ajattelin, jätän homman siihen ja unohdan sen, tai jatkan sitä joskus aikojen kuluttua. Eli tästä voi päätellä sen, että lyöntihommat eivät ihan menneet kuten ajattelin: hernerokkapurkkiin ei siirtynyt kuvioita ja tonnaripurkin kansi taisi olla liian paksu. Mietin myös missä ovat ne ihanat ruusulusikat, joista saisi kauniita sormuksia ihan vain taivuttelemalla. Tässä kirjassa ideoita on runsaasti, kaikkea ihanaa ja kaunista, vanhalle ja kenties turhalle esineelle annetaan uusi elämä ja sehän on aika tärkeä juttu - kierrätys siis. Osaan kirjan ohjeisiin vaaditaan enemmän taitoa ja välineistöä, osan saa aikaan vähemmälläkin, ja niistä varmasti kannattaisi ainakin aloittelijan aloittaa, jottä vältytään ärräpäiltä ja hermojen menetyksiltä. 

Ja P.S. Kirjan lopusta löytyy myös puulusikkaideoita!

Lehtiartikkeli

Juttua Ilkassa, ja vastaavia juttuja saattaa löytyä muistakin Lännen Median lehdistä.

Täytyy tästä varmaankin mennä kehittelemään uusia ideoita, kun äitini mielestä kuvat olivat huonoja ja työtkin olisi voineet olla parempia ;) viitaten kaiketi siihen, että osaan vaativampia ja parempiakin tehdä. Heh.

Salaikkuna

Kun sain tietää, että askarteluistani halutaan tehdä lehtijuttu, ja että aikaa ideointiin on vain pari päivää, suuntasin suorilta jaloilta metsään keräämään materiaalia. Tarkoituksenani oli kerätä kimppu varpuja mutta kotiin lähtiessäni huomasin kassini olevan täynnä vanhoja ja kosteita koivunoksia. Keräsin ne siitä syystä, että olivat niin kauniita ja ihanan kaarnaisia, ja siitä syystä että niistä voisi varmasti kyhätä jotakin kivaa. Ja niin niistä rakentui oksainen kehys. Koristelin kulmat männynkävyillä ja ruutuun laitoin pari luonnosta löytämääni sulkaa.

Koko komeus on kasattu ohuehkolla rautalangalla.

Ikkuna, kehys tai ruutu voi olla vaikka salaperäinen ikkuna tuonpuoleiseen. Tai mystinen talismaani. Tai ihan vain kaunis koriste sisälle tai ulos. Aika hieno juttu olisi myös jos näitä olisi useampi ja laittaisi ne vaikka puun oksista roikkumaan ilmaan - ulkoilma taidetta.

Tämä kehys pääsi Aamulehden juttuun mukaan.

P.S. Jos muuten DIY-jutut kiinnostaa niin tämä ja monet muut toisten bloggaajien upeat ideat löydät Facebookista, Kotopirkot-sivulta.

Risusta on moneksi

Luonnonmateriaaleista askartelua

Siinä otsake ja aihe, mistä minulta pyydettiin juttua lehteen.

Suhteista on hyötyä, ja aina saa kokea jotakin uutta. Toivottavasti jutulla on myönteisiä vaikutuksia, vaikka oma itsekritiikki nostikin heti päätään kun en itse saanut olla kameran takana - siis niissä kasvokuvissa. 

Ilkan toimittaja otti siis minuun yhteyttä aiheen tiimoilta ja parin päivän varoajalla suunnittelin ja tein malliksi kaikenlaista mitä luonnonmateriaaleista voi askarrella. Onneksi minulta jo muutamia juttuja kotoa löytyikin, mm. maalatut oksat seinällä, kransseja ja pöytäkoristeita.

Ideointi on mukavaa puuhaa, niin kauan kun vain inspiraatiota ja aikaa löytyy. Mutta jotenkin tuo luontoteema on silti niin lähellä minua, että aina jotakin idean tynkää mielestä löytyy. Ja onneksi on Pinterest, se on oikea askartelijan paratiisi.

Muistan kuinka pikkutyttönä keräsin ystävien kanssa syysmetsästä kasoittain ruskan värjäämiä vaahteranlehtiä ja koristeltiin niillä sitten koko huoneeni, katosta lattiaan asti, unohtamatta sänkykatoksen verhoa ja vuodevaatteita. Vanhempieni mielestä ajatus ei tainnut olla ollenkaan niin hyvä kuin mitä se minun mielestäni oli, mutta näyttihän se silti kauniilta.

Ilkan lisäksi juttu on julkaistu muissakin Lännen Median julkaisuissa kuten Kaleva-lehdessä, Aamulehdessä ja Kainuun Sanomissa. Aika hauska juttu.

Toivottavasti joku löytäisi bloginikin sitä kautta :)

Näitkö sinä juttua näperryksistäni jossakin muussa lehdessä?

Olisi mukava saada tietää.

Pienille ihmisille

Selkeä, raikas ja yksinkertainen ulkoasu kätkee sisäänsä ideoita ja reseptejä. Ruokaideoita pikku-ihmisille. Tällaista kirjaa olenkin kaivannut siitä saakka kun sain huomata, että omat lapseni ovat huonoja syömään. Ja sitähän asiaa on stressattu, murehdittu, tuskailtu ja jopa raivottu. Mikä unelma olisikin omistaa lapsi, joka syö suurella innolla ja ruokahalulla kaikkea mitä hänen nenänsä eteen laitetaan.Saahan sitä haaveilla. Tunnemyrskyni asian suhteen on jo hieman laantunut, vaikka kyllähän se aina välillä ahdistaa, ettei lapselle kelpaa kuin pasta ja tonnikala. Ja meinaa olla myös haasteellista keksiä mitä kokkaisi, että sitä myös lapset suostuisivat maistaa. Onnekseni esikoiseni on alkanut syödä omatekoisia lihapullia. Kirjan innoittamana tein pellillisen lihapullia, joihin piilotin porkkanaraastetta muutaman porkkanan verran - ja hyvin upposi. Ei tullut edes kyselyitä, että mitä tämä on. Lapsi kun on tosiaan niin tarkka, että kaivaa kaikki pienet hippusetkin lautaseltaan, jos ne näyttävät vähääkään hämääviltä.

Pipsan keittokirja pienille ihmisille sai äitinikin innostumaan. Kirjaa ja sen reseptejä oli esitelty aamuTV:ssa ja äitini päätti heti kokeilla niitä käytännössä. Vaikka ideat ja reseptit onkin suunnattu vauvoille, taaperoille ja sitä isommille, sopivat ne myös aikuiseen makuun.

Kirjassa esitellään reseptejä ikäkausittain sopiviksi alkaen ihan ensimmäisistä soseista.

Minä olen tehnyt aina lämpimät ruoat itse, soseuttanut ison kattilallisen kerralla ja pakastanut. Lapset ovat luultavasti saaneet bataattikiintiönsä täyteen ja nyt saakin sitten äiti pohtia mitä sen sijasta tarjoaisi kun lapset ovat sosekauden ohittaneet. 

Resepteissä käytetään puhtaita raaka-aineita, suositaan luomua ja kiinnitetään huomiota ravintoarvoihin ja ruoan terveellisyyteen. Herkkuja ei silti ole unohdettu.

Munapuuro, juuresranskalaiset, kanapasta, hummus, pestopasta ja avokado-raakakaakaomousse.

***

Kvinoapuuro, papumac&cheese, kalapaistos, frittata, sienimunakas ja lasten chai.

Mielenkiintoisia ja tutusta poikkeavia raaka-aineita, ohjeita ja ideoita, lapsia ajatellen.

Tykkäsin kirjan kauniista ilmeestä, ja siitä, että reseptit eivät noudattaneet mitään yhtä tiettyä tiukkaa linjaa, vaan kirjaan oli poimittu reilulla kädellä erilaisia ohjeita. Kirjasta sain lisäksi hyödyllistä tietoa esimerkiksi nitraattikerääjäkasviksista ym. itselleni uusista asioista.

Innolla odotan sitä, että pääsen testaamaan reseptejä lapsillani, ja uskon niiden maistuvan meille aikuisillekin. Ainakin kookosriisi ja avokadojäätelötikut olivat herkullisia, samoin kuin herkkulihapullat ja veneperunat - siinä muuten vasta helppo ruoka, ja edullinenkin vielä.

Koriste oksista ja kävyistä

'

Jatketaan nyt vielä luontoteemalla, kerron syyn myöhemmin - jos uskallan :)

Tämän ison oksan pelastin anoppilan pihalta, josta kaadettiin muutama iso koivu. Siellä kaikkien risujen keskellä tämä kaunokainen piilotteli.

Kuorin oksan, puhdistin pinnan ja hioin santapaperilla siistiksi. Oksa oli pitkään odottelemassa kun itselläni mietintämyssyssä kävi kova raksutus, että mitäs tästä oikein tekisi.

Ensin ajattelin maalata sen valkoiseksi, mutta jotenkin tuo puun pinta ja oma väritys oli niin mielenkiintoinen, etten lopulta malttanutkaan peittää sitä maalilla.

Sen sijaan koristelin oksan koivunrisuilla, kävyillä ja pilttipurkkilyhdyillä. 

Tämä koriste pääsi vanhempieni terassia koristamaan, ja äitini lisäsi siihen vielä muutaman tekotimantin ilmettä parantamaan.

Tuikkujen kanssa saa olla tarkkana, ja pitää huomioida tarpeeksi pitkät etäisyydet tuikusta palaviin materiaaleihin. Näihinkin lyhtyihin pitäisi varmaan vielä vähän pitemmät kiinnikkeet rautalangasta tehdä, mutta kiinnitysvaiheessa rautalanka oli hukassa, joten se on tehtävä myöhemmin.

Tunnelmallisin terveisin,

Halloween-koristuksia

Luonnonantimista on niin helppoa ja ihanaa askarrella ja näperrellä kaikkea. Rakastan oksia ja risuja, naavaisia ja kaarnaisia, vänkyröitä ja suoria.

Tässä niinkin simppeli asetelma kuin muutama kuiva oksa vain maljakkoon ja oksiin Halloween-teemalla itsetehty huopakurpitsa ja muutama musta perhonen.

Tässä käytin omenapuun ja lehtikuusen maahan pudonneita oksia.

Perhosia, lepakoita, korppeja. 

Mitä mieleen juolahtaa.

Tässäkin hieman siipirikkoja perhosia - sopii hyvin pyhäinpäivän salaperäiseen tunnelmaan.

Ruusuja lehdistä

Vaahteranlehtiruusut taitaa olla jo kaikille tuttuja, mutta aina tietysti vanhatkin ideat saattavat kohdata uuden ihmisen. Minäkin muinoin luulin olevani jonkun uuden asian äärellä kun postailin tekemistäni vaahteranlehtiruusuista, kunnes joku mainitsi tehneensä niitä jo vuosi sitten. Niin sitä vaan moni asia jää näkemättä ja kokematta. Mutta onneksi aina voi edetä omaan tahtiin, ja moni vanha ja hyvä juttu on voinut jäädä unohduksiin ja on kiva nostella niitä pinnalle uudelleen.

Vaahteranlehtiruusujen sijaan päätin kokeilla ruusuja villiviinin lehdistä, ja niistähän tulikin kauniita, ihan ruusumaisia. Taitoin lehden pituussuunnassa kahtia, rullasin ensimmäisen lehden rullalle ja kieputtelin "aloitusrullan" päälle lisää taiteltuja lehtiä, siten että kukkanen alkaa muotoutua ja saada ruusumaisia piirteitä. Sitten vain lopuksi ohuella rautalangalla ruusu alhaalta kiinni, jotta lehdet pysyvät paikoillaan.

Tässä vielä tämä vaahteranlehtiruusun ohje:

Kerää suuria, tuoreita ja värikkäitä lehtiä (esimerkiksi vaahtera tai lehmus)  ja askartele niistä ruusuja.

1. Taita lehti keskeltä kahtia niin, että lehden terävin kärki osoittaa vartta kohti. Pyöritä ensimmäisestä lehdestä rulla ruusun keskustaksi. Rullan ympärille rakennetaan itse kukka. 

2. Taita toinen lehti samalla tavalla, mutta älä rullaa sitä. Taittele ja asettele lehdet kuin ne olisivat ruusun terälehdet, limittäin ja lomittain toistensa päälle. Ruusu alkaa pikkuhiljaa syntyä kerros kerrokselta. Lehtikerroksia voi pyöritellä niin monta kuin hyvältä näyttää. Mitä enemmän lehtiä, sitä isompi ruusu.  

3. Kun ruusu on sopivan kokoinen, sido lehdet yhteen rautalangalla ruusun alareunasta. Älä kiinnitä rautalankaa liian tiukalle, ettei se katkaise lehtiä. 

(Jos haluat kiinnittää ruusun johonkin, jätä pätkä ylimääräistä rautalankaa.)

Kiuaskiven uusi elämä

Sain tehtäväkseni ideoida mitä askarrella luonnon materiaaleista, ja niistä syntyi tällainen asetelma.

Ehkä jotenkin kirkollinen fiilis tästä tulee, vakavamielinen tilaisuus.

Mutta pointti on kuitenkin se, että luonnostakin löytää kaikkea kivaa ja kaunista. Kaiken ei tarvitse maksaa omaisuuksia vaan väliaikaiseen ja pysyvämpäänkin tilanteeseen voi koristeet luoda itse.

Tässä pohjana on koivusta sahattu kiekko, jonka päällä luonnonkiviä sekä vanha kiuskivi, jossa reikiä. Näihin reikiin saa helposti laitettua kynttilän, ja paloturvallinen kynttilänjalka on valmis.

Lisäksi muutama männynkäpy, laventelin ja tuijan oksa ja vanha luonnon kuvioima kuiva oksa.

Tekemisen iloa!

Kransseja kotiin

Kuten on varmaankin jo ainakin joillekin tullut selväksi, rakastan kransseja!

Joten tässä esittelen pari uutta lisää.

Helpoin tapa tehdä kranssipohja on kietoa yhteen ja kehän muotoon kasa "pitkäjuoksuisia" oksia. Tähän tarkoitukseen hyviä ovat mm. (riippa)koivun oksat ja villiviinin köynnökset, mieluiten lehdettömät. Kun kranssipohja on sopivan kokoinen, sido oksat yhteen rautalangalla yhdestä tai useammasta kohdasta. Ja muista laittaa myös ripustuslanka/-lenkki.

Kranssipohjat säilyvät vuosia ja niihin voi aina tilanteen ja sesongin mukaan vaihtaa uudet somisteet ja koristeet. Itse tykkään luonnonmateriaaleista, mutta myös itsetehdyt kukkaset on kiva koristus.

Koristeet kuten lehdet, kukkaset ja kaikki missä on jonkinlainen varsi, on helppo vain lykätä kranssiin, oksien joukkoon ja väliin. Koristeiden asettamiseen ei siis välttämättä tarvita edes rautalankaa tai muuta sidontaan sopivaa materiaalia. Kunhan vain asettelee koristeet tarpeeksi tukevasti paikoilleen ja ottaa koristeiden laitossa huomioon myös sen, missä on kranssin ylä- ja alapuoli - painavat koristeet alas, tai niin ettei painovoima saa niitä irtoamaan.

Finnstamper Joulu

Heissan lukijat!

Sain vihdoinkin käsiini Finnstamperin jouluisia uutuusleimasimia ja päätin heti esitellä niitä teille.

Mukana on ihania teksti- ja värssyleimasimia, jouluisia aiheita ja kivoja taustaleimasimia.

Minusta on todella mukavaa, että Suomestakin saa näitä tekstileimasimia, eikä tarvitse alkaa ulkomailta tilailemaan. Itse en ainakaan oikein ole innostunut tekemään tilauksia ulkolaisista nettikaupoista, lähinnä kielimuurin ja maksujuttujen takia. Suomalaisia tekstileimasimia ei ainakaan omiin silmiin niin kamalan paljoa ole osunut. Ehkäpä niitä silti on, mutta nyt niitä on runsaasti tarjolla myös Finnstamperilla!

Tonttuleimasin on ostettu Tiimarista, silloin kun se vielä hengissä oli.

P*skarteluhaaste 292.

P*skarteluhaaste on jälleen startannut uudella aiheella ja nyt p*skarrellaan luonnoksen pohjalta.

Itse ajattelin tai ajauduin Halloween-teemaan, joka ainakin meikäläistä kovasti kiehtoo kaikkineen. Kaupallisuudesta en niinkään piittaa mutta tuohan se kivaa piristystä tähän pimeään ja märkään syksyyn.

Pskis 291.

P*skarteluhaasteessa on aiheena BINGO ja rivini on

VESIVÄRIT - TURKOOSI - KAUNOKIRJOITUSTA.

Jouluhan on kohta, eikö?

Noh, onhan siihen vielä hieman aikaa, mutta siitä huolimatta ajattelin, että voisi olla ajankohtaista esitellä teille rakkaat lukijani Finnstamperin jouluisia uutuusleimasimia. Valikoimissa on tälle joulua mm. ihania teksti/värssyleimasimia. Itse ainakin tykkään näistä kovasti. 

Näiden lisäksi valikoimissa on mm. kivoja eläiaiheita, käsinpiirrettyä fiilistä, taustoja...

Syksyn satoa

Syksy on saapunut sateiden kera, mutta nyt kannattaa silti pitää silmät auki ulkoillessa. Luonnosta löytyy nimittäin kaikkea kivaa askarteluiden materiaaleiksi. Myöhemmin syksystä kannattaa kerätä oksia ja risuja kun lehdet tippuvat puista. Paljaista oksista on helppo tehdä kranssipohjia talven ja tulevan kevään & kesän varalle. Kunhan muistaa noudattaa jokamiehenoikeuksia.

Lapuan Kankurit - myymälä

Palataan vielä tuohon sunnuntaihin, jolloin SObloggarit pääsivät tutustumaan Lapuan Kankureiden tehtaanmyymälään ja tuotteisiin. Tarjolla on jos jonkinmoista tuotetta ja kuosia. Myymälä on kuin karkkikauppa, paljon kaikkea herkullista tekstiilien muodossa.

Suosittelen piipahtamaan myymälässä jos vain suinkin ehdit!

Lapuan Kankureilla on myös verkkokauppa.

Pellavasta, puuvillasta ja villasta - siitä on Lapuan Kankurit tehty.

Tekstiileissä on käytetty runsaasti värejä: pastelleja, kirkkaita värejä, luonnonsävyjä...

Valmiiden tuotteiden lisäksi valikoimiin kuuluu myös metritavarana myytävät kankaat. Ja löysinpäs valikoimista myös huopatossut, pitsiliinoja ja muita oheistuotteita.

Myymälässä on meneillään ALE, eli runsaasti tuotteita -20% tai -50%.

Tervemenoa tutkailemaan ja shoppailemaan!

Valikoimista löytyy niin uusia kuin vähän vanhempiakin kuoseja ja tuotteita.