Tarkkailetko mitä syöt?
Vältätkö tai suositko jotakin?
Mielipiteitä näiden asioiden suhteen on niin paljon kuin on ihmisiä. Ja jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa näistä jutuista. Itseäni tieto hämmentää, vihastuttaa, inhottaa. Tietoa tulee niin paljon ja niin monenlaista laidasta laitaan, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin.
Yritän välttää lisäaineita ja varsinkin tiettyjä aineita kuten E621 ja hiivauutetta, nykyään pahaksi on tullut myös karrageeni, jonka sanotaan aiheuttavan syöpää. Vältän myös aspartaamia jolla myöskin monia haittapuolia.
Mutta mihin vetää raja sen suhteen mitä tietoa uskoa ja minkä ajatusmallin mukaan elää, siinäpä pulma. Toisiaan tulee ähky, ahdistus ja kyllästyminen kun aina vaan keksitään uusia juttuja mitä pitäisi välttää. Muutama vuosi sitten aloin suosia vain punaista maitoa, kermaa ja voita, ja nyt pitäisi välttää koko maitotuotteita. Ihminen ei kuulemma tarvitse maitoa ja sitten on vielä se epäeettinen puoli tässä maidontuotannossa. Joku aika sitten asiasta luettuani tulin niin surulliseksi ja ahdistuneeksi etten pystynyt käyttämään maitoa lainkaan. Mutta sitten vain kylmetin mieleni ja ajattelin, että joskus on vain pakko olla ajattelematta tiettyjä asioita ja elettävä päivä kerrallaan, jos jokaista tietoa ja rajoitetta alkaisi noudattaa, tulisi elämästä melko rajoittunutta ja vaikeaa. Mutta ennenkuin älähdät, niin kyllä meikäläisen päässä silti edelleen käy armoton kuhina ja pöhinä. Jatkuva ja tauoton mietintä ja asioiden jokakantilta pohdinta käyttää välillä liikaakin aivokapasiteettiani.
Mutta jos jotakin positiivista tästä voisi sanoa, niin aina on hyvä, että jokin asia herättää ajatuksia. Kun tarpeeksi monta päätä alkaa kelata samoja asioita niin ehkä muutos parempaan on vielä mahdollista.
Safkatutka - Opas ruokaviidakkoon tarjoaa lukijalleen rehellistä tietoa ruuasta, raaka-aineista ja lisäaineista, joita ostamme ja käytämme päivittäin. Opas sisältää myös arkeahelpottavia reseptejä ja mm. vinkkejä järkevään kaupassakäyntiin ja ostostentekoon. Siitä löytyy myös niksejä miten saada lapset syömään enemmän kasviksia ja miten ylipäänsä parantaa lasten saamaa ravintoa. Kirjan tarkoituksena on inspiroida lukijaansa ottamaan vastuu syömisestään ja terveydestään. Hyvän ja terveellisen ruoan syöminen ei ole vaikeaa eikä kallista.
Kirjassa paneudutaan mm. maitotuotteisiin, viljoihin, sokereihin, rasvoihin, kasviksiin ja eläinkunnan tuotteisiin ja tietysti lisäaineisiin - mitä välttää, mitä suosia, mitä kannattaa pohtia.
En muuten tiennyt, että viinirypäleet keräävät niin paljon torjunta-ainejäämiä, testien mukaan jopa 26 eri torjunta-ainetta. Huh, ja niitä kun niin monesti näkee suositeltavan lapsille ihan pienestä pitäen. Ja miksi näitä vaarallisia, syöpääkin aiheuttavia lisäaineita sitten tungetaan joka paikkaan? Jos ihmiselle ei riitä luonnolliset maut niin olkoot sitten ilman. Minkä takia vadelma-aromia pitää tuottaa majavan ahterista tai vaniljan makua lehmän lannasta, tai miksi vaarallista karamelliväriä tungetaan kaikkialle lastenkin käyttämiin tuotteisiin. Ja sitten vielä nämä arominvahventeet. Minua huvittaa, että moni valmistaja on korvannut arominvahventeen hiivauutteella vaikka se on ihan samaa sontaa kuin tuo E621. Mutta ihmisiä on niin helppo huijata ja monia ei edes kiinnosta mitä suuhunsa laittavat. Kannattaisi silti kiinnostaa.
Lasten kerhossa tarjottiin vadelmamehua, joka ei kylläkään edes maistunut vadelmalle, saati sitten millekään paitsi makealle. Ja sen maun kyllä tunnistin: sokeritonta.
Juoman ainesosaluettelossa ei tainnut olla muuta luonnollista ainetta kuin vesi. Sen lisäksi oli aspartaamia (hyi!), väriaineita ja aromeja. Ja veikkaisin, että juuri noita majavan takamuksesta uutettuja vadelmankaltaisia makuaineita. Miksi siis tuollaisia tuotteita on edes myynnissä, eikö olisi paljon järkevämpää juoda raikasta vettä ja maustaa sen vaikka sitruunaviipaleella.
Lopetan paasaukseni tähän ja vien kirjan äidilleni, hyvin nukutun yön jälkeen voimme taas yhdessä paasata aiheesta.
Kirjassa oli muuten todella hyvälaatuisia ja selkeitä kuvia, ja niitä oli runsaasti. Olen kuvien ystävä ja tarkkailen niiden laatua kirjoja lukiessani. Kirja itsessäänkin on selkeä ja helppolukuinen.
Safkatutka-sivusto perustettiin syksyllä 2013, ja se on kasvanut nopeasti yhdeksi Suomen seuratuimmista ruokamedioista. Kirjoituksillaan se on pystynyt vaikuttamaan suoraan tuotteiden markkinointiin ja kauppojen valikoimaan.
Safkatutka keskustelee aktiivisesti sekä lukijoidensa että yritysten kanssa. K-ketju, Kotipizza ja Arla ovat kommentoineet ja jakaneet Safkatutkan postauksia. Tällä hetkellä Facebook-seuraajia on liki 50 000 ja julkaisuja on jaettu vuoden aikana sosiaalisessa mediassa satojatuhansia kertoja. Kävijöitä on päivittäin jopa 15 000.
Itse suhtaudun kriittisesti myöd safkatutkaan sekä maidon pannaan. Suomalainen maito prossessoidaan pitkälle ja itsekin sain siitä oireita tultuani pitkältä ulkomaan reissulta takaisin. Mutta omat näkymykseni koetan perustaa tutkittuun tietoon. Mielestäni esim. tutkimaton luonnontuote ei ole automaattisesti parempi kuin joku haitalliseksi todettu teollinen ainesosa. Käytän rasvaisia maitotuotteita, sillä olen lukenut paljon hyvää mm. voihaposta ja margariinihaposta - englanniksi tietoa on paremmin saatavilla. Suomessa paljon "mutu"-ihmisiä, jotka voivat olla oikeassa tai sitten ei. 5.3 julkaistaan muuten dokkari "30 päivän ihmiskoe", olet ehkä kuulluut siitäkin?
VastaaPoistaPitää tarkentaa, että itse en suhtaudu Safkatutkaan mitenkään erityisen kriittisesti, se on nimenä tuttu mutta muuten ei niinkään. Kirjan sisältö on kuitenkin sellaista, että ajatukseni kohtaa sisällön kanssa melko paljon. Mutta tämänkin kirjan asiat on olleet tiedossa jo aiemminkin, eli kirjan sisältö ei perustu Safkatutkan omiin mielipiteisiin tai päätelmiin vaan ihan vallalla oleviin tutkimuksiin.
PoistaTuo maitoasia on tullut esiin monen ihmisen kautta, eli Suomessa maitotuotteet aiheuttavat ongelmia mutta ulkomailla ei. Sama juttu viljatuotteiden kanssa. Pistää miettimään, että mistä oikein on kyse.
Mainitsemasi dokkari on vieras mutta täytyypä tutustua!