keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Hirmuisat herkut!

Muksujen Halloween-kemuissa herkut taisivat kadota lähinnä aikuisten suihin. Lapsilla oli kiire leikkimään ja syöminen oli toissijaista. Enemmän taisivat popsia porkkanoita, rusinoita ja sipsejä kuin pullaa ja kakkua. Paisi meidän Viisvee, joka yllätyksekseni söi nyhtöpullaa kuin karkkia. Vielä seuraavanakin päivänä hän söi tuosta vain kolme palaa ja pyysi tekemään pullaa toistekin. 

Kauppoihin on tullut uutuusmaku tuorejuustoihin, nimittäin lakritsi. Tykkään lakuista mutta en ole ihan varma tykkäänkö lakritsin mausta leivonnassa tai ruoassa. Halusin silti testata ja tehdä lakritsan makuisen juustokakun. Eihän sitä tiedä jos ei maista. Ajattelin ensin yhdistää reseptiin sitruunaa tai appelsiinia mutta lopulta jätin ne kuitenkin pois. Halusin tutustua lakun makuun ihan omana itsenään. 

Pohja
150g oreokeksejä tai vastaavanlaisia tummia täytekeksejä

Täyte
200 g lakritsi-tuorejuustoa (Creme Bonjour)
2 dl kuohukermaa
2 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä
2 tl vaniljasokeria
1 rkl muscovadosiirappia

Koristeeksi kookoshiutaleita, keksinmurusia ja valkosuklaakoristeita

Pohjaan en laittanut muuta kuin täytekeksejä. Murustin ja sekoitin keksit täytteineen massaksi ja taputtelin sen kelmutettuun irtopohjavuokaan.

Täytteessä vatkasin ensin kerman vaahdoksi, lisäsin joukkoon tuorejuuston, makeutusaineet ja liivatteet. Sitten vain täyte pohjan päälle, kelmu vuoan päälle ja vuoka jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään seuraavaan päivään. 

Aika jännän makuista, lakritsi olisi mielestäni saanut maistua enemmänkin. Täytyy katsoa tuleeko toistekin tehtyä. Oletteko te tehneet lakritsanmakuisia leivonnaisia?



Tein suklaapoppareita nyt toistamiseen ja tykkään näistä kyllä. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii. Sulatin ensin suklaan (maitosuklaata ja tummaasuklaata sekaisin, n. 150g yhteensä) ja sekoitin lämpimään suklaasulaan paistetut popkornit isolla lusikalla. Tällä suklaamäärällä sai "kuorrutettua" n. 3 litraa poppareita.

Tarjolla oli lisäksi nyhtöpullaa, suolapähkinöitä, rusinoita, porkkanatikkuja, makeisia ja muumionakkeja eli lehtitaikinalla päällystettyjä nakkeja. Nakin sijasta käy hyvin myös pekoni.

Vieraat saivat mukaansa haamutikkarit (valkoinen lautasliina+naru+tikkari+musta tussi).






Halloween | Kattaus- & koristeideoita!



Kaiken ei aina tarvitse olla kallista tai liian vaativaa. Monesti asioita saa tehtyä jopa ihan ilmaisista materiaaleista ja vähällä vaivalla. Itse suosin näitä tapoja melkeinpä kaikissa jutuissani. Haluan mieluummin löytää edullisen tee-se-itse-idean kuin mennä kauppaan ja ostaa valmiin tuotteen. 

Nämäkin Halloween-teemaan sopivat koristeet ja somisteet on luotu lähes ilmaisista tai kotoa jo löytyvistä materiaaleista. Järjestin omille ja ystäväperheen lapsille pienet kemut teemaan sopivaksi, ja ajatuksena oli ideoida somisteet, jotka eivät ole pelottavat, vaan ainoastaan hauskat ja jännittävät. 

Pöytäliinaksi laitoin valkoisen suihkuverhon ja sen päälle pitkän pitsiverhon. Verho laskeutui kivasti lattiaan asti. Pitsiverhon päälle laitoin naruverhon, sikin sokin keskelle pöytää kulkevaksi.

Mustat pitsit on leikattu huovasta samalla tyylillä kuin silkkipaperista leikatut lumihiutaleet mutta näissä tarkoitus oli tehdä hämähäkinseittimäiset kuviot. Perhoset on leikattu vipulävistimellä mustasta paperista, samoin kuin lepakotkin, mutta ne leikkasin vapaalla kädellä saksilla. Oranssit kurpitsat on leikattu paperista myös. Satsumat toimii sekä koristeina että syömisinä, niille piirsin mustalla tussilla kurpitsamaiset kasvot. Ja lopuksi laitoin pattereilla toimivan valoköynnöksen koristeiden sekaan.

Kahteen tuoliin laitoin kuitukankaasta huput.

*Wink! Tuo suihkuverho oli muuten todella toimiva materiaali lastenjuhlissa! Mehu- ja kahvitahrat oli helppo poistaa vielä tuntienkin jälkeen keittiösienellä ja saippualla. Sama juttu myös tuon pitsiliinankin suhteen, koska molemmat näistä kankaista oli tekokuituisia.


Kattaukseen katoin jokaiselle lapselle omanlaisensa lautaset koristeineen. Koska tarkoituksena oli luoda hivenen jännittävä mutta silti soma look, niin yhdistin lepakoihin pitsisiä kakkupapereita ja leimattuja kuvia.


Mustista muovipusseista saa tosi kivat ikkunakoristeet! Näissäkin tekotapa on sama kuin silkkipaperisissa lumihiutaleissa. Ideana olivat lepakot ja hämähäkinseitit.


Ja lopuksi kotiinviemisiksi lapset saivat haamutikkarit.
Hyvin yksinkertaiset nämäkin, eli tikkarin päälle 'puetaan' valkoinen lautasliina, narulla kiinni ja mustalla tussilla haamulle silmät. Onnistuu keneltä vain!

Juhlia on kiva järjestää ja aina ei tarvitse olla mitää erityistä syytäkään. Itseäni piristää juhlien järjestäminen ja se tuo kivaa vaihtelua normaaleihin arjen juttuihin.

Syömingeistä sitten myöhemmin...



perjantai 13. lokakuuta 2017

Jorid Linvikin uusi sukkakirja & lapaskirja!

Neulojia hellitään jälleen. Sitruunakustannus julkaisi nyt Jorid Linvikin lapaskirjan, sukkakirja ilmestyi keväällä. Kirjoissa on osittain samoja malleja, mutta lapaskirjassa on myös uusia kuoseja. Kumpainenkin kirja sisältää 45 valloittavaa mallia selkeine ohjeineen ja kaavapiirroksineen. Meidän perheen kudinmestari totesi, että ohjeet ja mallikuvat ovat erittäin helposti ymmärrettäviä ja niitä on helppo seurata. Mallikuvien seuraaminen vaatii kuitenkin huolellisuutta koska monissa malleissa käytetään useampaa väriä ja kuviot ovat pikkutarkkoja.

Jorid Linvikin lapaskuosit ovat varmasti aika monille jo tuttuja, malleja on ollut esillä netissä jo pitemmän aikaa. Taitavat neulojat osaavat tehdä omat lapasensa pelkästään kuvaa katsomalla ilman tarkempaa kaavapiirrosta. Kuoseissa vilahtelevat tutut eläinhahmot ja perinteikkäämmät kuviot. Tykkäsin erityisesti siitä tyhjästä mallipohjasta johon voi kokeilla luoda omia kirjoneulemalleja. Olen etsinyt sellaista kaaviota jo jonkun aikaa. Luultavasti päässäni olevat ideat eivät kuitenkaan siirry kaavamuotoon niin sulavasti kuin ajattelen, mutta ajatus on silti houkutteleva.






Sukka irti, mä kudon päivin öin!

Tai no itseasiassa minä en kudo, tai siis neulo. Meillä päin kun puhutaan kutomisesta niin tarkoitetaan neulomista. Anoppi sen sijaan kutoo ja hyvin kutookin. Lankavarastot pursuaa ja neulemalleja hänelle kannellaan aina kun joku kiva malli osuu kohdalle.  Jorid Linvikin mallit ovat suosittuja, niissä on ideaa, huumoria ja kivoja kuvioita. Kissat, koirat ja muut eläinaiheet miellyttävät monia. Häneltä on ilmestynyt lapaskirja* muistaakseni vuonna 2015, tosin suomeksi sitä ei taida olla käännetty. Mutta tänä vuonna meitä hellitään sukkakirjalla, jossa näyttäytyvät tutut Jorid Linvikin mallit. Sitruunakustannukselta ilmestyi juuri Suuri SUKKAKIRJA, joka sisältää 45 hauskaa neuleohjetta, malleja löytyy niin lapsille kuin aikuisille. Nyt saa taas anoppi pistää tikut heilumaan. 

Minä tahtoisin nuo riekkosukat ja jämälankasukat, joissa on pitkä varsi ja montaa eri väriä. Samaan hengenvetoon harmittelen sitä, ettei meidän lapset tykkää käyttää villasukkia. Tässä kirjassa olisi niin monta ihanaa mallia lapsille! On pandanpoikasia, tiikerinpentuja, traktoreita, kauriinvasoja, leppäkerttuja ja lintusia. 

Aikuisten koossa aiheita on runsaasti. Sarvipäitä, tonttuja, viikinkejä. On Afrikka-henkiset sukat ja Pohjoismaiset sukat. Ja sitten löytyy vadelmia, pöllöjä, sydämiä, koiria ja kissoja. Let's rock -malli on myös hauska ja värikäs, ja Laiva ohoi -mallissa on jännät yksityiskohdat kantapäissä.

Ohjeet ovat selkeät ja kirjan mukaan myös aloittelija selviytyy neuletyöstä näillä ohjeilla. Kaaviokuvat ovat nekin selkeät ja koko sivun kokoiset, joten ohjeen seuraaminen helpottuu. Kirjassa annetaan tietysti myös perusohjeet neulomiseen, langantiheyteen, koon laskemiseen ja langan valintaan. Tykkään kirjan värikkyydestä ja isoista idea-/tuotekuvista! Rakastan mattapintaista ilmettä ja oikean kirjan tuoksua. Tästä kirjasta on varmasti iloa monelle ja pitkäksi aikaa. Suosittelen!

*Huom!  Lapaskirja julkaistaan suomeksi syksyllä 2017.



Jorid Linvik
Suuri sukkakirja






Kanelin tuoksua & tähtinauhaa


Joulu se tulla jolkottaa...
Joko olet aloittanut valmistautumisen jouluun? Jouluihmiset luultavasti aloittivat sen jo tammikuussa. Minäkin olen jopa jo ostanut pari joululahjaa, yleensä vain suunnittelen sitä, että aloittaisin ajoissa mutta silti se on aina venynyt sinne joulukuun puoleen väliin, lahjojen osalta siis. Joulukoristeiden ja -korttien tekoon rupean sentään jo marraskuussa. Rakastan joulua ja rakastan askartelua ja leivontaa. Joulutraditioihini on kuulunut aina myös se, että etsin käsiini uusimmat joulukirjat. Mikä sen ihanampaa kuin ideoiden etsiminen koska tykkään tehdä suurimman osan jutuista itse. Ja uusien ideoiden saaminen on aina yhtä valloittavaa!

Tämän syksyn ensimmäinen joulukirja on käsissäni. Miia Seppälän tee itse ihana joulukirja Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa on kuin katselmus oman pääni sisään. Kirjassa on kauniita ja perinteikkäitä askarteluja joilla saa kotiin hieman vanhan ajan tunnelmaa. Materiaalienkin suhteen kirja on ihan minunlaiseni, paljon luonnonmateriaaleja ja paperia, betonia ja rautalankaa.

Kirjan alkuun on kirjattu joulunajan muistilista, mihin kannattaa kiinnittää huomiota aikataulujen suhteen, mitä tehdään itse ja mitä ostetaan. Toiset meistä hallitsemme ajankäytön ilman kaavioitakin mutta toisille ne antavat turvaa ja hyödylliset raamit puuhasteluille. 

Kirjasta löytyy askartelujen lisäksi myös herkkuja reseptien kera, helppoja sellaisia joihin saattaa raaka-aineet jo löytyä kotoa. Joulun aikaan kaapit ovat täynnä suklaata, keksejä, mausteita ja pähkinöitä. Näistä jo syntyy monenlaista hyväskää kuten keksisuklaata, maustettuja pähkinöitä, suklaalusikoita ja -tikkuja. Mitäpä jos tekisit tänä jouluna piparitalon sijaan suolatikkumökin ja leimaisit pipareihin kuviot. Jäätelö ja jouluinen myslikin syntyvät kirjan ohjeilla. 

Askarteluissa rautalanka taipuu moneen. Se on helppo kranssinpohja, mutta siitä on helppo taivutella muitakin muotoja. Betonista syntyy rouheat kynttilänjalat, havuista kranssit ja tähdet. Myös linnut on otettu huomioon siementalikranssien muodossa. Joulupallot tuunataan maalein ja nauhoin ja kuusi saa kauniita koristenauhoja paperikoristein. 

Ja jos lahjaideoiden suhteen pää lyö tyhjää, löytyy kirjasta vinkkejä moniin ilmaisiin ja edullisiin lahjoihinkin.

Mukavaa joulun odotusta!


Miia Seppälä
Kuvat Marika Koskimäki-Ketelä
Moreeni 2017

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Enkelten kosketus



Lorna Byrnellä on jälleen painavaa sanottavaa. Tai enkeleillä on, Lornan kautta. Enkelten kosketus on kirja, jonka kautta Lorna Byrne avaa elämäänsä enkeleiden keskuudessa. Enkelit nimittäin ympäröivät hänet aina ja kaikkialla. Toki meillä jokaisella on oma suojelusenkelimme ja lukuisia muita enkeleitä käytettävissämme mutta harva näkee niitä. Lorna taas on kykeneväinen näkemään enkelit, omansa ja kaikkien muiden. Olisipa upeaa kokea edes hetken se mitä hän kokee joka hetki. Lorna Byrne antaa mieleenpainuvan mielikuvan Jumalasta, joka kaataa sangoittain enkeleitä taivaasta maan päälle meidän avuksemme ja tueksemme. Enkelit osaavat myös vitsailla ja esittää hulvattomia juttuja, kuten matkia leikkiviä lapsia tai esittää pieniä näytelmiä onkimisen haasteista tai puutarhatöistä. Arkkienkeli Mikael vierailee usein Lornan luona ja pukeutuu yleensä aina teeman mukaisesti, toisinaan myös muut ihmiset saattavat nähdä hänet ihmisen hahmossa. 

Itsestäni tuntuu, että Lorna Byrne on erittäin etuoikeutettu saadessaan todistaa tällaisia hetkiä elämässään, mutta hänelle itselleen ne taitavat olla jo melko arkisia asioita koska hän on nähnyt enkeleitä pienestä asti. Hänen elämänsä on ollut vaikeaa ja hän on kokenut lukuisia haasteita elämänsä aikana, ehkä juuri siitä syystä hänet on valittu tähän tehtävään - saada ihmiset näkemään enkelit ja uskomaan, jotta Jumala on oikeasti olemassa.

Kirja sisältää muutamia harjoituksia, joiden avulla kuka tahansa voi opetella aistimaan ja jopa näkemään oman suojelusenkelinsä. Joka hetki Lorna Byrne muistuttaa meitä rukoilemisen tärkeydestä koska osaltaan se auttaa meitä herkistymään ja avautumaan valo-olennoille ja niiden havainnoimiselle.

Kirjassaan Enkelten kosketus painotetaan paljon myös sitä, että maapallo on ainutlaatuinen ja että meidän tulisi ymmärtää se ennen kuin on liian myöhäistä. Nykyisillä tavoillamme saamme aikaan paljon tuhoa ja tulevaisuuden lapset eivät tule näkemään luontoa sellaisena kuin me sen nyt näemme. Tästä päästään siihen oivallukseen minkä sain itse tässä taannoin. Tosin en jostakin syystä uskaltanut sanoa sitä ääneen kuin yhdelle ystävälleni. Näistä asioista on välillä vaikea puhua koska aihe herättää niin paljon ajatuksia ja tunteita meissä jokaisessa. Sanoin ystävälleni, että minusta tuntuu että ihmiset ovat ymmärtäneet väärin Jumala-käsitteen. Uskonto aiheuttaa suurimmat riidat, sodat ja konfliktit ihmisten ja kansojen välillä koska jokainen haluaa olla oikeassa. Ihmisiä rajoitetaan ja heitä yritetään syyllistää ja muokata heidän ajatustapojaan. Me taistelemme siitä kuka on oikeassa ja mikä uskonto on se oikein ja aidoin ja samalla tuhoamme tätä planeettaa ja ehkä koko maailmankaikkeutta omalla itsekeskeisyydellämme ja käytöksellämme. Että se oikein tapa kunnioittaa Jumalaa onkin se, että rakastaisimme tätä kaikkea, maapalloa, kaikkea sitä minkä Jumala on luonut. Että se olisi se oikein ja parhain tapa rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa. Kirjaa lukiessani muistin tuon ajatukseni ja nyt se vain vahvistui.

Lorna Byrnellä on omanlaisensa tyyli kirjoittaa. Olen lukenut muutaman hänen kirjansa mutta myönnän, että ensimmäisen kirjan kohdalla luovutin pari kertaa. Teksti tuntui jotenkin sekavalta ja vaikealta. Mutta en silti luovuttanut, jokin veti kirjoja puoleeni. 
Teksti muistuttaa lähinnä ajatustenvirtaa, jota Lorna Byrne tuottaa enkelten avustuksella. Hän sanelee tekstin tietokoneelle ja sanat muuttuvat lauseiksi. Hän selvästi haluaa lukijan pystyvän näkemään hänen silmillään vaikka toteaakin enkelten kuvailun erittäin vaikeaksi. Tässä kirjassa hän paljastaa lukuisia salaisuuksia, joita hän ei ole aiemmin saanut kertoa.

Lorna Byrne
Enkelten kosketus

tiistai 10. lokakuuta 2017

Enkeli lensi ohi


Vuonna 2015 ilmestyneeseen Enkeli lensi ohi -teokseen on ilmestynyt nyt uusintapainos, joka sisältää uusia ihmisten kertomia enkelikokemuksia. 

Suosittelen tutustumaan. Kirja antaa lohtua ja hyvää mieltä. Tarinat ovat  tunteisiin vetoavia, kiehtovia ja lohdullisia.

Tiedäthän Sinä, että vierelläsi on aina enkeleitä.

Enkeli lensi ohi
Suomalaisia enkelikokemuksia





Kirjaan on kerätty upea kokoelma enkelikokemuksia. Vaikka kirja on kooltaan pieni pokkari, on siinä silti reilusti yli 200 sivua suomalaisten kertomia kokemuksia enkeleistä ja muista valo-olennoista.

Kirja on ihana lukukokemus. Rakastan tällaisia tarinoita, todellisia tapahtumia. Ihmisten kokemuksista lukiessa tunneskaalat vaihtelivat ilosta surun kyyneliin, ja jokaisen tarinan luettuani ihokarvani nousivat pystyyn.

Omakohtaisiin tapahtumiin perustuvat kirjoitukset ovat aina koskettavia ja mielenkiintoisia, ja nyt kun koko kirjanen on niitä täynnä, tunnen olevani ihan taivaissa.

Omia enkelikokemuksia ei oikeastaan ole, mutta näiden kertomusten pohjalta pääsen lukijan asemassa kokemaan niitä.

Koskettava. Sävähdyttävä. Tunteita herättävä.

Kirjan luettuasi et voi enää väittää ettei enkeleitä ole. Kyllä niitä on. Ne voivat olla myös ihmisen tai eläimen hahmossa, auttaen ja lohduttaen, tai sitten valo-olentona vierelläsi. 
Jokaisella meillä on oma suojelusenkeli vierellä kulkemassa.



Enkeli lensi ohi - Nina Ramstadius




perjantai 6. lokakuuta 2017

Let it shine! - heijastin-idea

Valoisat illat ovat taakse jäänyttä elämää, hämärä ja pimeys sen sijaan jatkavat lisääntymistään. Kun kellot siirretään talviaikaan on pimeää oikeastaan kokoajan. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää ja siinä välissä hivenen hämärää. Äh, en tykkää siitä ajasta yhtään. En ole talvi-ihmisiä. Joulua rakastan, mutta muutoin en lumesta ja talvesta piittaa. Kevät saisi alkaa jo tammikuusta. Ja takatalvi se vasta tylsä onkin. Juuri kun on päässyt kevätmuudiin, kadut siivottu ja orvokit pihalla niin eiköhän taivaasta sada metreittäin sohjolunta.

Pimeyteen pitää kuitenkin sopeutua ja mukautua. Heijastimet on otettava viimeistään nyt käyttöön. Jos niitä ei valmiiksi vaatteista löydy (Outoa on, että niitä niin huonosti laitetaan valmiiksi vaatteisiin.) niin heijastimet tulee lisätä vaatteisiin, jalkineisiin ja laukkuihin itse.

Heijastimia voi myös tehdä itse. Heijastavaa kangasta myydään nykyään lähes missä tahansa kaupassa. Heijastavasta langasta taitava neuloo itselleen lapaset. Minun käsissäni ei puikot pysy, joten käytän mieluisampia materiaaleja. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi heijastava tarrakangas, jonka mumma antoi alunperin esikoulun aloittavan lapsemme asusteita varten. Leikkasin tarrakankaasta kolmioita, jotka liimasin kiinni lapsen repun olkahihnoihin. 

Sain idean tehdä pehmoisia heijastimia huovasta ja heijastavasta tarrakankaasta. Kokeilin leikata tarraa stanssauslaitteen avulla. Tarra on jämäkkää ja sitkeää, joten leikkaus ei aina onnistunut ihan kuten olisin halunnut. Mitä pikkutarkempi kuvio, sitä huonommin se leikkaantui irti. Mutta kun valitsi tällaiset isot ja selkeät muodot niin hyvin sai tarraa leikattua! Isot ja selkeät muodot ovat tietysti turvallisuusnäkökulmastakin parhain yhdistelmä heijastimessa. Pohdin myös tarran pitovoimaa, eli pysyykö miten hyvin huovassa kiinni vai pitääkö tehdä muutama tikkaus tarran päälle. Ei tarvinnut. Ainakin tämän Halpa-Hallista ostetun tarrapalan liimapinta oli todella vahva, se nappasi huopaan kiinni heti. 

Leikkasin paksuhkosta huovasta kolme pyöreää kiekkoa. Ulommaisiin huopaympyröihin liimasin heijastavat kuviot. Ohuesta kuminauhasta tein ripustuslenkin. Sitten vain surruttelin ompelukoneella huopaympyrät kiinni toisiinsa.

Voiko heijastin olla myös somiste tai asuste? Päätin kokeilla, eihän  siitä mitään haittaakaan ole. Pieni lisäheijaste päässä tuskin on huono juttu. Ompelin huopasuikaleesta pannan ja koristelin sen lehden muotoon leikatulla heijastintarralla ja kahdella huoparuusukkeella ja -lehdellä. Pannan voi laittaa pipon päälle koristeeksi. Pieni turhamaisuus ei koskaan ole pahitteeksi.


Näkyillään!


Lue lisää kotimaisista heijastimista täältä!


torstai 5. lokakuuta 2017

Hyvää korvapuustipäivää!

Meillä tykätään korvapuusteista mutta olen kyllästynyt siihen, että täyte imeytyy uunissa taikinaan. Ihan sama miten runsaasti voita ja kanelia väliin laittaa kun uunista otettaessa kummastakaan ei ole jäljellä juuri mitään. Kaupan puusteissa taidetaan käyttää jotakin sakeuttajaa tai kreemiä, koska niissä täyte on töhnämäistä vielä kypsänäkin. Olipas ikävältä kuulostava sana... No mutta tajusitte ehkä mitä tarkoitin? Täytyy varmaan kysyä joltakin joka asiasta tietää paremmin, että mitä on tuo ainesosa joka saa täytteen pysymään kiinteänä. 

Eilen (4.10.) vietettiin korvapuustipäivää. Siitä inspiroituneena päätin leipoa korvapuusteja. Tai omanlaisen version puusteista. Ja koska olen huomannut, että täytteen määrällä ei ole vaikutusta lopputulokseen päätin luopua siitä osittain kokonaan. Sen sijaan päätin laittaa maut kuorrutteeseen. Ja yksittäisten puustien sijaan tein kranssin. 

Tein taikinan ydinspelttijauhoista (Birkkalan) ja jätin taikinan hieman löysäksi. Kohotin taikinan kaksinkertaiseksi, vaivasin sen ja kaulin ohueksi levyksi. Levyn pintaan ripottelin kuitenkin ceylonkanelia ja aitoa vaniljasokeria. Rullattuani levyn leikkasin sen paloihin, jotka asettelin öljyttyyn irtopohjavuokaan kranssin muotoon ja kohotin vielä toistamiseen kaksinkertaiseksi. Kypsymisen puolessa välissä päätin mehevöittää pullakranssia lorauttamalla sen pintaan noin 0,5 dl kermaa. Lopusta kermasta keitin kinuskin, jonka valutin kypsän kranssin päälle. Kuuma kinuski sai imeytyä puustikranssin pintaan. Tästä tuli ihanan mehevä, otin nimittäin kranssin uunista pois hieman etuajassa, jottei se pääse kuivumaan liikaa. Niin juu, ja kokeilinhan minä lisäksi myös sirotella luomu lakritsijauhetta kinuskin päälle. Tuo aito lakritsi on kivanmakuista ja sopii hyvin kinuskin ja mausteiden pariksi.

Pullataikina

1 pss kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
n. 5 dl ydinspelttijauhoja

lisäksi
2 dl täysmaitoa
1 muna
1/2 dl öljyä

väliin
2 tl ceyloninkanelia
2 tl aitoa vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa, mutta käytä ensin vain puolet jauhomäärästä ja lisää loput myöhemmin. Lisää kuivien aineiden joukkoon 42*asteinen maito, muna ja öljy ja sekoita taikinaa esimerksiksi puulastalla. Lisää loput jauhot ja tarvittaessa muuta jauhojen määrää isommaksi jos tuntuu, että taikina on liian löysää. Itse kohotan taikinan aina löysähkönä ja lisään tarvittaessa vaivausvaiheessa lisää jauhoja. Kohota taikina kaksinkertaiseksi esim. kuumaa vettä sisältävässä isommassa kulhossa leivinliinan alla. 

Vaivaa kohonnut taikina jauhotetulla pöytätasolla ja kauli taikina ohueksi levyksi. Lisää levyn pinnalle sokeri ja kaneli. Rullaa levy ja leikkaa siitä palasia. Asettele palat esimerkiksi voidellun/öljytyn irtopohjavuoan reunoille. Anna kohota jälleen kaksinkertaiseksi. 
Paista kanelikranssi uunissa 200*asteessa noin 10 minuuttia. Halutessasi voit kostuttaa kranssia kypsymisen puolivälissä kermatilkalla.




Kanelilla ja kardemummalla maustettu kinuski

Keitä kattilassa 2 dl kuohukermaa ja 1/2 dl sokeria + 1/2 dl tummaa siirappia sakeaksi kinuskiksi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Mausta kinuski 1 tl ceyloninkanelilla ja ripauksella kardemummaa. 
Kaada kuuma kinuski kranssin pintaan. Koristele kranssi halutessasi raesokerilla. Minä sirottelin kinuskin päälle aitoa lakritsijauhetta. Nam!



Herkullisia hetkiä!



perjantai 29. syyskuuta 2017

Saako olla pala villikakkua?


Raakakakut ovat olleet in jo jonkin aikaa, mutta tämä uutuuskirja yhdistää mielenkiintoisella tavalla raakakut ja villiyrtit. Villikakut - hyvän olon raakakakkukirja sisältää 32 raakakakkureseptiä, joihin on yhdistetty terveyshyötyjä omaavia marjoja ja villiyrttejä. 
Kirjassa yhdistyy siis kaksi suosittua suuntaa: terveelliset raakaherkut ja hortoilu.

Kirjan alkupuolella käydään läpi raakakakkujen ideologiaa, raaka-aineita ja työvälineitä. Tehokas blenderi on raakakakkujen tekijän paras ystävä, mutta kyllä vähemmilläkin tehoilla pärjää. 

Alustuksen jälkeen päästään reseptien pariin. Kussakin reseptissä pääosassa on aina jokin tietty marja ja villiyrtit antavat oman lisävivahteensa. Kirja tuli ulos ehkä siinä mielessä huonoon aikaan, että resepteistä innostuneet eivät pääse testaamaan niitä koska luonto alkaa olla jo valmistunut talven tuloon. Innostuneet leipojat joutuvat nyt odottaa kevääseen, jotta pääsevät keräämään kakkutarpeita. Kevät tuo tullessaan mahdollisuudet leipoa mm. Karpalo-kuusenkerkkätartaletteja, mesiangervolla maustettuja mansikkatryffeleitä, mäntykakkua, puolukkamuffineja variksenmarjajauheella ja villiruusu-voikukkakakkua. Nyt muuten kannattaa jo unohtaa se ajatus, että voikukka on turha rikkakasvi. Vanha kansakin sen tiesi, jotta viisi voikukanlehteä pitää lääkärin loitolla. Voikukka on todellinen terveyden lähettiläs! Kirjan loppupuolelta löytyy mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa marjoista ja villiyrteistä, joita luonnostamme löytyy, terveyshyötyineen ja käyttöperinteineen. 

Kirjan reseptit saavat omankin inspiraation ja kokeilunhalun liikkeelle. Olen kerännyt ja kuivatellut eri kasveja purkkeihin talvenvaralle ja lisäillyt niitä ruokiin. Mutta ihan hyvinhän ne sopisivat makeisiin leivonnaisiinkin. Moni villiyrtti on maultaan mieto mutta sisältää silti runsaasti terveellisiä ainesosia. Miedon makunsa ansiosta niitä voi helposti lisätä melkein mihin vain. Ajatuksena tässä taustalla lähinnä lapset ja ne muut, jotka sattavat moittia uusia makuja. 

P.S. Nyt kannattaa kerätä talteen pihlajanmarjat ja ruusunmarjat, nuo C-vitamiinia runsaasti sisältävät supermarjat!

Kirjan tekijöinä ovat raw chef Taina Salonen ja Raija Kivimetsä, tietokirjailija ja villiyrttien asiantuntija. 

Readme.fi / 2017


torstai 28. syyskuuta 2017

Puuron uusi aika


Unohda perus harmaa kaurapuuro. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa! Maidon ja veden sijaan makua antavat kasvismaidot kuten kookosmaito, kauramaito tai vaikka mantelimaito. Viime aikojen suosikiksi muodostunut tuorepuurokin on kokeilemisen arvoinen jos et vielä ole kokeillut. Tuorepuuroa ei keitetä vaan sen annetaan tekeytyä esimerkiksi illasta aamuun jääkaapissa. 

Kirjan ohjeet ovat maidottomia ja gluteenittomia, perinteisten viljojen sijaan resepteissä käytetään mm. kvinoaa, tattaria, hirssiä, riisiä ja amaranttia. Myös kauraa löytyy täysin gluteenittomana kaupan hyllyltä. Siemenet ja pähkinät sopivat myös puuroihin. Yksi mikä itseäni kiinnostaa kokeilla on chiansiemenet, ja onnekseni niitä löytyykin nyt kaapistani ja lakubanaanivanukas oleentuu jääkaapissa. Chiansiemenet  on aika jännä raaka-aine, mielenkiinnolla tutustun. 

Tämän kirjan myötä opit, että puuro voi olla myös suolainen tarjottava ja lisäke lounaalla tai päivällisellä. Amaranttipuuroa paistetulla lehtikaalilla ja paahdetuilla kikherneillä, puurossa mausteina mm. mustapippuria ja kurkumaa. Tai miltäs kuulostaisi punajuuripolenta cashewkastikkeella. Polenta tosin on jo varmasti monen tiedossa, että se on yleensä suolaisiin ruokiin kuuluva ainesosa.

Kirjassa on puurojen lisäksi myös gluteenittomia ja maidottomia jogurtteja ja vanukkaita. Näistä mainittakoon esimerkiksi sitruunainen laku-cashewvanukas, minttusuklaavanukas, Cookies 'n' cream -vanukas ja Pina colada -vanukas. Näissä ohjeissa toistuu juuri nuo chiansiemenet, jotka antavat vanukasmaisen rakenteen. 

Resepteissa makeutta (ja rakennetta) antavat banaanit, taatelit, marjat ja vaahterasiirappi. 

Testiin menee varmasti Salted caramel -kastikkeella maustettu kaurapuuro jossa on yksi yllättävä raaka-aine: popcornit! Myös lämmin lakritsipuuro, omenapiirakkapuuro, mustikkapullapuuro ja kukkakaali-suklaa-uunipuuro herauttavat veden kielelle! Lämpimät puurot näköjään silti vetävät pisimmän korren vaikka aina on kiva kokeilla muitakin versioita.

Puuron uusi aika
Maidottomia ja gluteenittomia puuroja, vanukkaita ja jogurtteja
Tuulia Järvinen & Tiina Strandberg
Atena 2017

Kaikki paketissa


Olen seurannut Kaikki paketissa -blogia jo pitemmän aikaa. Sieltä nimittäin löytää runsaasti kivoja ja persoonallisia paketointi- sekä lahjaideoita! Blogin pojat ne jaksavat ideoida aina jotakin uutta. Aiemmin pääpaino oli paketoinnissa ja myöhemmin mukaan tulivat myös monenlaiset muut DIY-ideat, mm. itse tehdyt saippuat ja kynttilät. Sieltä sain itsekin inspiraation soijakynttilöiden tekoon.

Itsekin tykkään lahjojen paketoinnista. On mukava suunnitella paketin ulkoasu lahjan saajan mukaan. Aina sisällönkään ei tarvitse olla mitään sen kummempaa mutta kaunis paketti itsessään on jo mukava antaa, ja saada. 

Kaikki paketissa -kirjassa olevat ideat ovat yksinkertaisia mutta niissä on aina jokin juju tai jännä yksityiskohta. Paketoinnin ei siis tarvitse olla monimutkainen toimenpide kun kiinnittää huomion pieniin detaljeihin.

Paketin voi naamioida eläinhahmon muotoon, liimata kissan kasvot, korvat ja hännän. Paketin voi kiinnittää vaikka muovilelun selkään tai leluauton kyytiin. Luonnonmateriaalit sopivat myös loistavasti pakettien koristeluun. 
Ota idea juhlan tai teeman mukaan, paketoi rippilapsen paketti alban muotoon, paketoi isälle solmio kuppikakkuvuokaan, tee kesäinen lahja siemenpusseista ja laita ne kranssin muotoon, tee pastasta koristeet jouluisiin paketteihin. 

Materiaalienkin suhteen kannattaa olla avoin. Lahjapaperiksi käy myös sanomalehti, tapetti, kangas ja kirjan sivut (p.s. minun lempparimateriaali!). Pakettien sitomiseen sopii langat ja narut, ja pakettikoristeisiin voi käyttää melkein mitä vain: nahkaa, kaarnaa, sulkia, koruja, ilmapalloja, simpukoita ja kuivattuja hedelmiä, siis perinteisten paperikoristeiden sijaan tai rinnalla.

Nyt siis unohdat perinteiset kiiltävät lahjanauhat ja repäiset ja päästät luovuuden valloilleen! Joulu on tulossa, joten siinäpä Sinulle haaste: luo kauniita, hauskoja ja persoonallisia paketteja kaikille rakkaillesi. Muista pitää pilke silmäkulmassa.

Kaikki paketissa
Jani Koskinen & Aleksi Lindberg
Nemo /  syksy 2017

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Spelttiä makeannälkään?

Kun makeannälkä yllättää on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Sellaisia päiviä ei tosin ole paljoa johon ei herkkuhetkeä kuulu. Viime aikoina on tullut mietittyä yhä enemmän ruoan terveellisyyttä ja hyviä raaka-aineita. Mielipiteitä ja erilaisia ruokavalioita on runsaasti. Itse en halua vetää mitään tiukkaa linjaa, jota noudattaisin vaan otan eri vaihtoehdoista ne itselleni parhaimmat ja yhdistelen niistä omanlaisia kokonaisuuksia. Vaihtoehtojen runsaus tuo onneksi mukanaan sen edun, että reseptien raaka-aineita pystyy melko helposti vaihtelemaan itselleen sopiviin vaihtoehtoihin.

Pienikin muutos parempaan on aina hyvä asia. Esimerkiksi perinteisen vehnän sijaan voi valita spelttituotteita. Tutkimusten mukaan vehnään verrattuna speltti on proteiinipitoisempaa ja se sisältää vähemmän tiettyjä lyhytketjuisia hiilihydraatteja, jotka voivat joillekin ihmisille aiheuttaa vatsaoireita. Speltti sopii hyvin myös diabeetikoille ja painonhallinnan kanssa kamppaileville, koska se hillitsee makeannälkää, speltti sisältää myös runsaasti B-vitamiineja. Maussakin eron huomaa, speltti on maultaan maukkaampaa.

Makeannälkä ja speltti ei siis kuulosta ehkä sopivalta parilta, mutta minun tapauksessani tuskin mikään saa hillittyä herkkuhimojani. Usein tulee syötyä syömisen ilosta.

Tein spelttihiutaleista jättikokoisen kauralastun, jonka kuorrutin kinuskilla. Raikkautta makealle antavat mustaherukat, matcha taas antaa mukavasti väriä ja näköä.

Kauralastut

2 dl isoja spelttihiutaleita (Birkkalan tila)
0,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 rkl ydinspelttijauhoja
1 muna
50 g voita

Sulata voi ja lisää joukkoon muut aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille isoksi, ohuehkoksi kiekoksi ja paista uunin ylätasossa 200*asteessa noin 5 minuuttia, tai kunnes keksi on kypsä. 

Kinuski
2 dl kuohukermaa
1,5 dl intiaanisokeria
Ripaus merisuolaa

Keitä kinuskia keskilämmöllä noin 15 minuuttia, tai kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Kaada lämmin kinuski kauralastun päälle ja levitä se koko pinnalle. Pyöräytä myllystä ripaus merisuolaa kinuskin päälle. Leikkaa lastusta annospaloja ja lisää päälle herukoita ja halutessasi matchajauhetta.


Yhteistyössä Birkkalan tila



Itse tehtyä leipää & gojimarjoja

Itse tehty leipä on hyvää mutta silti sitä tulee leivottua todella harvoin. Sämpylöitä yleensä teen jos teen. Toisinaan myös teeleipäsiä tai rieskaa. Helpoin tapa on tehdä vuokaleipä, taikina vaan vuokaan, leipä kohoamaan ja sitten uuniin paistumaan. Ei tarvitse sotkea käsiä sämpylöitä pyöritellessä. Taikinaa ei ole edes pakko vaivata vaan riittää, että taikinaa sekoittaa lastalla tai lusikalla reippaasti sekaisin, ellet siis käytä yleiskonetta. Itse en ole ikinä tehnyt leipää saati pullataikinaa koneella. Minusta siinä tulee aina niin paljon tiskiä, ja olen todennut käsillä työskentelyn vaivattomammaksi. Tosin koneella saisin varmasti aikaiseksi paremman sitkon. 

Tämä leipä jonka ohjeet saat kohta, on niin helppo ja vaivaton tehdä. Aineet sekaisin, löysähkö taikina kohoamaan ja sitten vain leipä uuniin. En vaivannut taikinaa laisinkaan käsin vaan lusikalla pyörittelin taikinan sekaisin. Jätin taikinan rennon löysäksi, ja uunistakin otin leivän pois hieman ennen aikojaan. Tällöin leivän koostumus jää kosteahkoksi ja kimmoisaksi. Tällainen leipä säilyy hyvänä useamman päivän huoneenlämmössä, se ei kuiva eikä kovetu. 




Spelttileipä auringonkukansiemenillä ja gojimarjoilla

1,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl gojimarjoja (kuivattuja)
4 dl ydinspelttijauhoja
1 pss kuivahiivaa
2,5 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä
loraus siirappia


Jauha aluksi auringonkukansiemenet ja gojimarjat monitoimikoneessa.

Sekoita sitten kuivat aineet hiivan kanssa keskenään, lisää joukkoon 42 asteinen vesi ja sekoita taikina. Taikinasta tulee melko löysä, joten kannattaa käsien sijaan sekoittaa taikina puulastalla tai lusikalla. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan. 

Sekoita kohonneeseen taikinaan öljy ja siirappi, ja "vaivaa" taikinaa lastalla/lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja levitä se tasaisesti vuokaan. Anna taikinan kohota vielä hetki vuoassa. Paista leipää uunin keskitasolla 200*asteessa n. 15-20minuuttia. Seuraile kypsyyttä. Itse otin leivän pois uunista hivenen aikaisemmin ja leipää leikatessa leipä näyttää kosteahkolta, mutta jäähtyessään leivästä tulee kimmoisa ja kuohkea. Tällaisena leipä myös säilyy pitempään uunituoreen kaltaisena eikä se kuivu kuten itsetehty leipä yleensä tekee.



Yhteistyössä Birkkalan tila

torstai 14. syyskuuta 2017

Hyvän mielen vuosi


Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani sisältää tehtäviä oman elämän tarkasteluun. Kirja on kuin vuoden mittainen päiväkirja, jota täytetään viikko/kuukausi kerrallaan. Jokainen kuukausi käsittää muutamia teemoja, joita sitten kuukauden aikana käsitellään eri tehtävien muodossa.  Tehtävien tarkoituksena on antaa sinulle uusia näkökulmia, ajattelumalleja ja toimintapoja, sekä auttaa löytämään ja herättelemään vielä piilossa olevia puoliasi.

Hyvän mielen vuosi -kirja on Hyvän mielen taidot (2016) -kirjan itsenäinen jatko-osa ja tehtäväkirja itsetutkimuksen kehittämiseen. Kirjan taustaoletuksena on käsitys ihmisen neljästä eri puolesta: kehosta, tunteista, mielestä ja sisimmästä. Kun nämä ovat tasapainossa voi ihminenkin hyvin. 

Kirjan täyttämisen voi aloittaa milloin vain, koska kirjassa ei ole perinteisen kalenterin tapaan valmiita päivämääriä. Jokaisen kuun kohdalla lukee -kuu, eli voit aloittaa kalenterin vaikka lokakuussa, lisäät vain päivämäärät.

Kirja sisältää 13 isompaa teemasisältöä, joiden aiheita käsitellään kunkin kuun neljänä eri viikkoina. Näiden teemojen aiheena on esimerkiksi omien unelmien pohtiminen: mistä haaveilen, mitä haluan toteuttaa ja miten saan tehtyä unelmistani totta. Näiden lisäksi pohditaan mikä minulle on tärkeää, mistä saan nautintoa, miten opin sietämään epävarmuutta ja miten löydän uusia näkökulmia. 

Kirja on sisällöltään runsas. Kuvitus on mustavalkoista, mutta useat tehtävät sisältävät värittelyä. Kirjaa voi muutoinkin muokata omanlaisekseen planneri-tyyliin koristelemalla, piirtämällä, maalaamalla ja kuvia liimaamalla. Jokaisen viikon kohdalta löytyy viikkosuunnitelma ja jokaiselle viikolle on annettu oma tehtävänsä tai taito, jota harjoitella ja opetella. Tehtäviä on paljon, mutta mikään pakko ei niitä kaikkia ole tehdä. Itse voi valikoida itselle parhaiten sopivat tai hypätä joidenkin yli ja palata niiden pariin kun aika on oikea.

Minusta tuntuu, etten jaksaisi tehdä tätä kirjaa niinkin hitaasti kuin viikko kerrallaan vaan tahtoisin syöksyä tehtävien kimppuun ja tehdä useamman viikon kerrallaan tai valikoiden tehtäviä sieltä täältä. Ja sekin tapa on sallittu.



Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani
Maaretta Tukiainen
PS-Kustannus 2017
www.hyvanmielentaidot.fi

perjantai 8. syyskuuta 2017

Tuunatut jääkiekot

Veljenpoika pelaa jääkiekkoa ja päästyään ripille minulla oli tarkoitus antaa hänelle omaperäinen lahja. Sain idean lahjaan ehkä vähän liian myöhään koska kaupoista ei meinannut löytyä lahjan tärkeintä osaa. Rippijuhlat meni mutta idea jäi. Ja se idea oli maalata ja tuunata jääkiekkoja. Ajattelin, että olisi hauska idea tehdä personoidut kiekot esimerkiksi (hänen) omilla nimikirjaimilla.

Otin osaa Mastonin ideakilpailuun ja kerroin ideastani. He innostuivat heti ja suosittelivat projektiin sopivia maaleja. Alunperin ajattelin maalin väriksi kultaa tai hopeaa, mutta Mastonilta kertoivat että näiden värien kulutuksenkesto tällaisessa käytössä on huono. He ehdottivat, että käyttäisin Mastonin uutuustuotetta 2K TWO. Se on kovaa kulutusta kestävä 2-komponentti spraymaali.

Kemiallinen kovettuminen alkaa heti, kun maalia suihkutetaan ilmakehään. Maalilla on samat ominaisuudet kuin ammattilaisten käyttämillä 2-komponettimaaleilla, kuten pinnan kovuus, kemiallinen kestävyys (mm. bensiini), kiilto, tarttuvuus, korroosion kestävyys. Maston 2K Two maalia voidaan käyttää ja se tarttuu lujasti lähes mille tahansa pinnalle metalli, alumiini, galvanoitu metalli, kupari, kromi, puu, kivi, keramiikka, lasi ja useimmat muovit. Sillä voidaan maalata myös aikaisemmin maalatulle pinnalle. (Ei Alkyydi pinnoille)

Ideoituani erilaisia kuviomalleja leikkasin valitut kuviot kontaktimuovista ja käytin niitä sabluunoina. Liimasin kontaktimuovisabluunan tiiviisti kiekon pintaan ja pohjamaalasin kiekot ensin harmaalla 2K Two pohjamaalilla ja sen jälkeen suihkutin pintaan 2K Two -maalia, sävy Vaalea Alumiini. Tässä sävyssä sattuikin olemaan kevyt helmenhohto, joten se sopi hyvin alkuperäisen ideani kanssa.

sabluuna spraymaali maalaus diy projekti jääkiekko
Vaikka projekti oli kooltaan pieni, vei se silti aika paljon aikaa.  Pohjamaalin annettiin kuivua 90 min ennen uutta kerrosta ja pintamaalia. Maalit ovat pölykuivia 20-30 minuutissa, kosketuskuivia 40-50 minuutissa, kuivia 12 tunnissa. Pinta kuivui lopulliseen kovuuteensa 7 päivässä. 

Viimeistelyvaiheessa, jossa irrotin kontaktimuovisabluunan kiekon pinnalta, koin yllättävän ongelman. Maalipinta lähti muovikelmun mukana. Uskoisin syyn olevan kiekon pinnassa oleva rasvamainen pinnoite. Kuorittuani kuivuneet maalikuviot kiekkojen pinnalta pois, pesin kiekot saippuavedellä ja vielä lisäksi maalinpesuaineella ja maalasin kiekot uudelleen. Tällä kertaa maali pysyi paikoillaan mutta en ole varma kiinnittyikö maali tälläkään kertaa täydellisesti. Ehkäpä kiekot voisisivatkin toimittaa toista virkaa, pelikäytön sijasta ne voisivat olla vaikka kirjatukia tai ovistoppareita. Projekti oli kuitenkin kiva ja oli mukava päästä toteuttamaan idea. Mastonin maalit eivät ole tuottaneet pettymystä. Niillä maalatessa maalaus sujuu vaivatta. Maalipinnasta tulee siisti ja tasainen eikä suuttimet tukkeudu tai roiski.