perjantai 31. maaliskuuta 2017

Makaronilaatikkoa kukkakaalin kera


Joku päivä katselin Jamie Oliverin ruokaohjelmaa, jossa tehdyt ruoat valmistuvat puolessa tunnissa. Eräässä jaksossa hän teki tuunattua makaronilaatikkoa, johon tuli kukkakaalia. Kiinnostuin heti. Siihen ei tullut jauhelihaa. Sen sijaan laatikko kuorrutettiin pekonirouheella ja olisiko siinä ollut myös leivänmuruja lisänä. Muistin, että äidillähän on ohjelmasta tehty kirja ja resepti löytyi sieltäkin. Kirja on ollut tuossa keittiön sivupöydällä muutamia viikkoja ja resepti on odotellut tekijäänsä. Minä olen odottanut kukkakaaleja tarjoukseen, niiden kilohinta kun mielestäni on muuten suht kallis. Odottelu kannatti ja sain kukkakaalini. Ja resepti pääsi testiin, paitsi että en sitten kuitenkaan noudattanut sitä sanatarkasti. No, kirjan voinkin nyt sitten vihdoin ja viimein palauttaa.

Otin Jamien ohjeesta muutaman vinkin ja idean, ja muokkasin niiden avulla perinteisen ohjeeni uuteen muotoon. 

Tässä tulee ohjetta:

Keitä samassa kattilassa: 
- 400 g tummia makaroneja
- 1 pieni kukkakaali
- 2 tl merisuolaa
Huom! Älä heitä pastan keitinvettä pois vaan ota sitä talteen noin 5 dl!

Ruskista paistinpannulla öljyssä 
- 1 keskikokoinen sipuli
- 400 g jauhelihaa
+ merisuolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan

Munamaitoseos:
- 5 dl täysmaitoa
- 2 munaa
- 1/2 tl suolaa
- mustapippuria maun mukaan
- kuivattuja yrttejä maun mukaan

Öljyä paistovuoka ja lisää pohjalle keitetty kukkakaali. Muusaa kukkakaali haarukalla tai perunatömpällä. Lisää makaronit ja jauheliha. Sekoittele kaikki sekaisin ja lisää joukkoon lopuksi pastan keitinvesi ja munamaitoseos. Sekoita ja "painele" laatikkoa vaikka lusikalla, jotta ainekset tasaantuvat kaikkialle samassa suhteessa. 

Paista makaronilaatikkoa uunin alatasossa noin 30-40 minuuttia 200*asteessa. Anna vetäytyä hetken ja sitten vaan syömään! Laatikkoa voi muunnella lisäämällä sekaan esimerkiksi juustoraastetta, raejuustoa, porkkanaraastetta, maissia tai vaikka sitä pekonirouhetta. Mielikuvitusta kehiin!


Hyvää, helppoa ja edullista!



torstai 30. maaliskuuta 2017

Kuppipannarit + ohje!

 Lueskelin vanhoja Kotivinkkejä ja nappasin sieltä tämän idean: pannarimuffinit! Tai oikeastaan kyseessä on ihan perinteiset pannarit, jotka on vain paistettu muffinivuoassa. Uunista otettaessa ne olivat ihanan korkeita ja muhkeita mutta jäähtyessään lässähtivät kupeiksi. Toisaalta kuppeja on helppo täyttää, sen kun vain lusikoi haluamansa täytteet pannarikupin pohjalle.
En jaksanut kaivella pursotinpussia kaapista, enkä halunnut turhaa tiskiä, joten lusikoin kermavaahdon pakastepussin pohjalle, leikkasin kulmaan aukon ja pursotin kermavaahtoa pannareiden päälle. Osaan pannareista laitoin kermavaahdon alle pähkinäsuklaalevitettä, nam!

Suurimman osan näistä kuppipannareista söin kuitenkin kermavaahdon ja mustikoiden kera. Yksinkertaiset jutut on yleensä niitä parhaimpia.


Pannareiden ohje:

4 dl täysmaitoa
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
isohko nokare voita

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan oleentua puolisen tuntia.
Öljyä muffinivuoka ja kaada jokaiseen kuppiin 3/4 taikinaa. Tästä määrästä tulee 12 pikkupannaria. 
Laita halutessasi jokaisen pannarin päälle pieni nokare voita.
Paista pannaria parissasadassa asteessa reilu puoli tuntia. Kannattaa aina seurailla miltä siellä uunissä näyttää. Minä paistoin nämä makaronilaatikon kanssa yhtäaikaa kiertoilmalla, makaronilaatikko alatasossa ja pannarit keskitasossa.

Laitoin muutaman mustikanvarvun maljakkoon, ja jään odottelemaan lehtien puhkeamista. Pari puolukanvarpua jäi tekemästäni Tähti-kranssista yli, joten nekin pääsivät maljakkoon mustikoiden viereen. Ihanan vihreää! Tykkään.


It's a Star!


Nyt on sitten ovikranssikin päivitetty uuteen. Vanhat ja kuivuneet sypressin oksat päätyivät kompostiin ja pohjana toiminut ikivanha koivukranssi sai siirtyä varastoon, sille tulee käyttöä myöhemmin. Tämän tähden materiaalit olivat ilmaisia ja ne löytyivät metsäpolun varrelta. Tänään oli kaunis ilma käveleskellä metsässä. 

Tarvitset siis 5 oksaa, muutaman puolukanvarvun ja noin metrin rautalankaa. 
Asettele oksat tähden muotoon ja sido ristikkäin menevät oksat toisiinsa rautalangalla. Lopuksi pujottele vähän vihreyttä sekaan puolukanvarpujen muodossa.

Oletteko te tehneet kransseja luonnonmateriaaleista?
Terkuin risuja rakastava,


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Lehtivihreää...



Eikö ole ihanan vihreää! Niin raikasta, niin keväistä, niin kotoista. Varsinkin tässä vaiheessa vuotta vihreys houkuttelee kovasti, talven tahtoisi jo jättää taakseen ja kevään toivoisi saapuvan pikavauhtia. Toisaalta kevättä ei ehkä kannattaisi kiihdyttää kun kesä on niin lyhyt meillä täällä pohjolassa. 
Vihreyttä voi tuoda kotiin viherkasveilla, kuten tällä Kodinonnilla. Ihanan somat pikkulehdet! Niin runsas ja vehreä. Ihana! Ai toistanko itseäni, no kun tämä vihreys vain saa minut niin iloiseksi.

Tämä asetelma päätyi toisaalle, annoin sen veljentytölle lahjaksi. Kukka ja tuo rautakehikko on ostettu erikseen. Uskoisin, että tätä kyseistä rautakehikkoa voisi käyttää muuhunkin tarkoitukseen, puuosan voisi ottaa pois ja tilalle voisi laittaa kynttilän ja alustan sille. Tämänkaltaisia kehikoita näkee nykyään paljonkin sisustustuotteissa, esimerkiksi valaisimissa. Tykkään niistäkin. Niissä on minua miellyttävää DIY-henkeä. 

Mustan raudan, punertavan saven ja kasvin vihreys ovat toimiva yhdistelmä. 

Kortiksi valikoitui teemaan sopivaksi ekokartonki, johon leimailin pääsiäisaiheisella leimasinsetillä höyhenen, linnun jälkiä ja tekstiä. Kyseinen setti sopii moneen muuhunkin kuin vain pääsiäiseen. Löysin setin sekatavarakaupasta (Sopuraha/Seinäjoki) alle kolmella eurolla, ja setissä oli 8 leimasinta. Mielestäni vallan hyvä löytö!


Toivottavasti Kodinonni tuo onnea uuteen kotiin. Onneksi meillekin jäi kuitenkin vihreyttä, oksien muodossa. Laitoimme lasten kanssa joku aika sitten oksia maljakkoon ja nyt niihin on ilmestynyt kauniita vihreitä lehtiä.





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Keväiset linnut!


Joka kevät täytyy suunnitella ja tehdä uusia koristeita. Lasten siivellä saa leikitellä itsekin. Jollekin voin sanoa, että linnut ovat lasten iloksi tehty ja aseteltu, mutta totuushan on se, että ne on myös omaksi ilokseni. Ja näissäkin askarteluissa näkyy itselleni tärkeät jutut: kierrätys ja kirjansivut. Linnun vartalo on leikattu pahvilaatikosta ja ruusukkeet on tehty ohuista kirjansivuista.



Nämä elegantimmat lintuset lentelevät lasten mummolan ikkunoissa. Niiden vartalona on ekokartonki, ruusukkeissa kirjansivuja ja koristeeksi olen lisäksi laittanut stanssattuja lehtiä.


Ja näihin värikkäämpiin lintuihin olen käyttänyt vaatekatalogin kansia ja valkoista pakkauspaperia.


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Projekteja kotipuutarhurille



Mittari näytti tänään +10 astetta. Lumi suli vedeksi ja ennen niin luminen piha alkaa näyttää märältä luistinradalta. Mieli on kovasti jo keväässä ja naapurien iloksi tai harmiksi hakkaan jäisestä pihastani jäitä paloiksi suurella nautinnolla. Lapio halkaisee mukavasti jäälautat pienempiin osiin. Lapset lapioivat pehmentyneeseen maahan reittejä, joiden kautta pihassa kimmeltävä vesi pääsee valumaan ojiin. Nurmikkokin jo ihanasti pilkistelee sieltä täältä. Sisällä olen esikasvattanut paprikaa ja eilen laitoin lahjaksi saatuja kehäkukan ja samettikukan siemeniä multaan. Kova odotus alkakoon. Silmät etsivät kaikkialta ideoita, joita pihaan ja puutarhaan voisi toteuttaa. Kasvihuone. Penkki. Kukkalaatikoita. Keinukin olisi kiva. Minä tahtoisin yleensä sitten ne ideani heti myös toteuttaa, ja yleensä ajattelen ettei se ole homma eikä mikään. Tuosta vaan suit sait. Mutta eihän se yleensä niin menekään. Toki voin aina delegoida hommat miehelle, mutta hänkin tuntuu olevan turhan tarkka viimeistelyjen suhteen, minä hoputan vieressä että on se jo hyvä.

Mutta jos oikeasti haluaa nikkaroida pihaansa jotakin kivaa ja kaipaa kunnollisia ohjeita niin onneksi kirjoista löytyy apu. Yksi sellainen on Moreenin uutuus NIKKAROI PUUTARHAAN JA KASVIMAALLE - 30 projektia kotipuutarhurille. Kirjasta löytyy todella hyvät ja selkeät ohjeet kuvien kera monenlaisiin puusta tehtäviin juttuihin. Kirja on alunperin ulkomainen ja jotkut materiaalit ja välineet saattavat poiketa meiltä saatavista materiaaleista mutta onneksi täältä löytyy runsaasti muita vaihtoehtoja. Itse tekemällä saa persoonallisia ja omia tarpeita vastaavia juttuja, ja kirjan projektit on suunniteltu harrastelijoille, joten työt onnistuvat varmasti sinultakin. Materiaaleina käytetään kaupan valikoimien lisäksi myös luonnonmateriaaleja. Esimerkiksi oksista syntyy härkäpaputuki ja kukkalaatioita. Kirjan ohjeilla teet toimivan kompostin, linnunpelättimet, kasvatustunnelit, erilaiset kasvituet ja tukikehikot, kasvulaatikot, kasvihuoneen ja muutetaanpa pihavarastokin hyödylliseksi säilytystilaksi, johon saat kaikki työkalut ja puutarhavälineet siististi esille.
Jokaisen projektion kohdalla on kerrottu tarvittavat materiaalit, työvälineet, vaikeustaso sekä rakennusaika.

NIKKAROI PUUTARHAAN JA KASVIMAALLE - 30 projektia kotipuutarhurille
Joyce Russell, valokuvat Ben Russell
Moreeni 2017

Ideoita ja inspiraatiota sekä mukavaa kevättä!

Terveisin,




perjantai 17. maaliskuuta 2017

Onni ja Rohkeus


Onni ja Rohkeus - kaksi tärkeää palasta elämän palapelissä. 
Docendon kevään uutuuskirjat ONNI ja ROHKEUS sisältävät kumpainenkin 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta kohottamaan mielialaasi sekä parantamaan itseluottamustasi. Kauniit kuvat ja jokaiseen hetkeen ja päivään sopivat pienet rentoutusmishetket, ajatustyöt ja meditaatiot täyttävät nämä kirjat. 
Harjoitukset perustuvat tunnustettuihin tutkimuksiin ja hoitomuotoihin, kuten kognitiiviseen psykoterapiaan, tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan, voimalauseisiin ja mielikuvaharjoituksiin. 


Jo pelkästään kirjojen selailu ja kuvien katsominen toimi ainakin minulla tietynlaisena meditaationa. Mieli rauhoittui kauniita kuvia katsellessa. Harjoituksetkin ovat varsin yksinkertaisia, lyhyitä ja lempeitä, eikä niiden tekemiseen vaadita paljoa. Hetki aamuisin, päivällä tai nukkumaanmennessä riittää. 





Kolmen värin kuulakynäkirja!


Tämä kirja on juuri hyvä minulle. En nimittäin jaksa opetella piirtämään eläimiä ja ihmisiä anatomisesti oikein. Monesti on tullut raapusteltua nelikulmioita tai lehtiköynnöksiä kouluvihkojen sivuille ja usein sellainen piirtely onkin hyvin rauhoittavaa ja meditatiivista, moni pystyy keskittymään kuulemaansa paremmin kun saa samalla pyöritellä kuvioita paperille. Kynäksi käy mikä vain, lyijykynä tai kuulakynä. Ei muuten kannata aliarvioida kuulakyniä piirustusvälineenä. Ne käyvät nimittäin ihan yhtä hyvin kuin mikä muukin kynä. Ja jos et usko, niin tutustupa tähän S&S:n uutuuskirjaan Kolmen värin KUULAKYNÄKIRJA. Kirjan aiheena on kuulakynillä piirtely ja kirja sisältääkin runsaasti malleja ja ideoita erilaisiin varjostuksiin, viivoihin, muotoihin ja kuvioihin. Erilaiset ilmeet, otukset ja hahmot on opastettu vaihekuvien kera, jotta aloittelijakin pysyy varmasti perässä. 

Kirjan ilme ja look on todella omanlaisensa, persoonallinen ja inspiroiva. Kuvitusta on runsaasti, samaan tyyliin kuin kenen tahansa piirtelystä innostuneen vihko, joka on täynnä tekstiä, koukeroita ja mielikuvitusolentoja. Monesti kirjaa selatessani mieleeni nousi ajatus "ihan kuin minun tekemäni". Jos siis omat raapustuksesi alkavat jo kyllästyttää niin tästä kirjasta löydät kymmenittäin uusia ideoita, vinkkejä, ja muutama sabluunakin kirjan lopusta löytyy, jos alkuun pääseminen tuntuu vaikealta.





torstai 16. maaliskuuta 2017

Helppo kaulakoru!


Nähtyäni nämä puukiekot tiesin heti mitä niistä aion tehdä. Kaulakorun. Yksinkertaisimmillaan tästä saa hienon korun pelkästään pujottamalla narun tai nauhan reiästä ja solmimalla päät yhteen. Persoonallisemmankaan ilmeen saamiseen ei paljoa vaadita. Kiekon pinta voidaan maalata tai petsata tai vaikka kuvioida sen pinta piirtämällä.  Minä maalasin puukiekon kummatkin puolet eri väreillä - vesiväreillä. Ja lopuksi sudin kuivuneen vesivärin päälle kerroksen venelakkaa. Sitten vain naru paikoilleen ja koru kaulaan.


Puukiekot Johan Oy:n verkkokaupasta, ks. askartelutuotteet.



* Johan Oy | Blogiyhteistyö

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Pääsiäispinjata!


Pääsiäiseen perinteisiin kuuluu trullittelu, se kun lapset pukeutuvat noidiksi ja kulkevat ovelta ovelle pyydellen palkkaa vitsoistaan. Mutta entäs jos naapureita ei ole tai lapsi on arka, eikä välttämättä uskalla lähteä trullittelukierrokselle. Suklaamunien piilottamisen sijaan voisit kokeilla pääsiäis-pinjataa! Pinjata on helppotekoinen, kokeilemisen arvoinen ja lisäksi hauskaa vaihtelua tutuille ja perinteisille jutuille. Pinjata täytetään karkeilla ja paperisilpulla, ja kun pinjata on koristeltu ja valmis, se ripustetaan roikkumaan vaikka ovenkarmiin tai kattoon ja sitten alkaa hauska osuus. Pinjataa lyödään kepillä tai vaikka kauhan varrella ja yritetään saada pinjata rikkoutumaan ja samalla herkut tipahtamaan ulos. Pinjatan muotona voi olla mikä tahansa, mutta minä en sitten pystynytkään tehdä tipun muotoista kun olisi ollut jotenkin kamalaa hakata söpöä tipua. Valitsin muodoksi siis munan.
Tässä osviittaa kaavasta. Tarvitaan siis kaksi identtistä muotokappaletta ja sitten leveä suikale yhdistämään nämä kappaleet toisiinsa. Teippasin palat yhteen maalarinteipin palasilla. Osia ei saa teipata liian tiukasti yhteen koska saumojen tulisi antaa periksi kun pinjataa yritetään rikkoa.

Kun pohja on valmis, siihen liimataan hapsutettuja paperisuikaleita alhaalta aloittaen. On nimittäin paljon helpompi liimata uusi rivi toisen päälle kuin alle, eli aloita hapsujen liimaus alareunasta. Minä tein ensin kummatkin sivut ja lopuksi liimasin hapsut reunaan/kylkeen.

Tässä työssä on vain yksi kerros hapsuja per rivi, mutta halutessaan enemmän runsautta voi kerroksiakin lisätä. Lopuksi hapsuja kannattaa vähän kädellä "pörröttää" niin ilmeestä tulee runsaampi.

Makoisaa pääsiäistä!

P.s. Katsohan lisää pääsiäisideoita Paperillan blogista!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Pikkusuolaista!


Herkulliset pikkusyötävät arkeen ja juhlaan löytyvät Liisa Westerbergin uusimmasta kirjasta Pikkusuolaista (Readme.fi). Jälleen on kirjan kansien väliin saatu luotua monenlaista herkkua, jännä miten niitä uusia reseptejä vain tulee kokoajan lisää. Aina löytyy jotakin uutta kokeilemisen arvoista. Suolaiset herkut ovatkin mukavaa vaihtelua makeille leivonnaisille, ne sopivat niin moneen tilanteeseen aamupalapöydästä iltapalaksi ja ne ovat myös suosittu osa juhlapäydän tarjoiluista. 

Pikkusuolaista ei sisällä pelkästään leivonnaisia vaan kirjasta löytyy myös kotitekoisten sipsien ohjeita,  mm. juustolastut, chili-porkkanalastut, kesäkurpitsa-parmesaanilastut ja mikrossa valmistetut sipsit. Myös valmiita tuotteita on tuunattu uuteen uskoon: ruisleivästä on tehty ruistikkuja, tortillalevyistä on tehty rapsakoita suupaloja, pähkinät ja popcornit on maustettu uudella tavalla ja muovipurkkien pikkukalat on tuunattu astetta verran paremmiksi. Kirjasta löytyy ohjeet myös parin mausteseoksen tekoon. Ja mitäs sipsit ja leivät olisivat ilman maukkaita kastikkeita ja dippejä, esimerkiksi sivun 167 savukalatahna näyttää niin herkulliselta, että söisin koko kulhollisen tuosta vain. Salsa, pesto, hummus ja remouladekastikekin syntyvät kirjan ohjeilla. 

Kirjaan on saatu kivasti kerättyä ohjeita, joihin en ainakaan muista törmänneeni aiemmin, tai ainakaan lähiaikoina. Muhkea täytetty tortano näyttää ihanalta, nyhtöpullan kaveriksi syntynyt suolainen vaihtoehto pull apart bread olisi sekin kokeilemisen arvoinen. Myös karamellisoiduilla sipuleilla täytetyt sipuligaletet saavat veden herahtamaan kielelle. Minifrittatat menevät nekin kyllä testiin, niin ja nuo pizzakierteet.

Piirakat, muffinit, leivät, pizzat ja burgerit, suolakeksit ja muut naposteltavat löytyvät nyt yksien kansien välistä. Kirjailijaa lainaten: Ihania naposteluhetkiä!

Pikkusuolaista
Liisa Westerberg




perjantai 10. maaliskuuta 2017

Globus-tuotteet

Hei, olen soijapullo. 
Rakastan erikoisia pulloja. Tänäänkin pesin yhden siideripullon ja laitoin kaapin päälle. Näitä soijapulloja jos olisi useampi niin kiinnittäisin ne rautavanteeseen ja tekisin kivan roikkuvan kattokoristeen kukille. Kuvan taustalla oleva Galipette-omenasiideripullo on yksi lempparipulloistani. Se on kuin vanhanaikainen apteekin lääkepullo, etikettikin on pelkistetty ja retro. Todella soma. 

 Nämä Johan Oy:n sisustushelmet ovat varsin monikäyttöiset. Nauhassa on yhteensä 35 puuhelmeä, helmen halkaisija on noin 20mm. Valitsin väreiksi näihin omiini valkoisen ja vanhan roosan koivunväristen helmien lisäksi. Koivunväri on vakio, muut värit saa itse valita värikartasta, josta löytyy muun muassa petrooli, metsänvihreä, tumma violetti ja minttu. Vaikea oli valita mitä tahtoisin, jos olisi mahdollista niin ottaisin varmastikin kaikkia sävyjä ja tekisin sellaisen räsymattotyylisen yhdistelmän. Roosa, valkoinen ja koivu on silti raikas ja keväinen yhdistelmä. Näitä sisustushelminauhoja voisi tilata usemman kappaleen ja yhdistää yhdeksi pitkäksi nauhaksi. Sen voisi sitten laittaa vaikka verhotankoon kuin kapaksi.

Sisustushelmet kuuluvat Johan Oy:n kevään uutuustuotteisiin, Globus-sarjaan, joka pitää sisällään servettitelineen, talouspaperitelineen, lasinaluset, pannunalusen, avaimenperän, pyyhenipsut ja nämä sisustushelmet. Lisää Globus-sarjasta löydät täältä*klik!

* Blogiyhteistyö | Johan Oy



torstai 9. maaliskuuta 2017

Valkoista kehiin!

 Ajattelin repäistä ja olla vähän hullu. Vaihdan nämä värilliset matot valkoisiin nukkamattoihin. Uskallan tehdä sen nyt kun lumi on vielä maassa eikä porukan jaloissa kulkeudu ulkoa likaa. Olen kylläkin jo ihan kyllästynyt tuohon lumeen, jota vaan tuntuu satavan joka päivä enemmän ja enemmän. Huokaillen kolaan pihaa ja mietin minne ihmeeseen nämäkin lumet oikein mahtavat sulaa. Voin kyllä olla väärässäkin näiden perustelujeni kanssa mutta ajattelin kuitenkin kokeilla. Toisaalta en kyllä ymmärrä miten valkoisen sisustuksen omaavat ihmiset oikein saavat pidettyä kaiken puhtaana. Meillä ainakin joka päivä joku kaataa jotakin jonnekin. Mehua ruokapöydän tuoleissa, kaakaota pöydällä, vesivärejä vaatteissa. Huokaus. Kun yhden paikan saat puhtaaksi niin toinen on jo sotkettu. Lapsi tohkeissaan tomutti tuota olkkarin mattoa ja sanoi, kato äiti miten paljon pölyä ja huiteli tomupalloja nurkkiin. Niin, juurihan minä siivosin.

 Valokuvanurkkaus odottelee lisää kehyksiä. Valokuvia olisi vaikka miten paljon kaapissa odottelemassa. Haaveilen sellaisesta isosta seinäalasta, joka on täynnä erikokoisia ja erilaisia kehyksiä, suvun ja perheen kuvilla täytettynä.

Olohuoneemme kaipaisi mukavaa nojatuolia, paikka olisi jo valmiina mutta tuoli vain puuttuu. Tai on siinä tuollainen keveämpi tuoli, joka tällä hetkellä toimii lähinnä vaan shaalien kannattelijana. Tuon pitsiverhon pelastin eräältä purkulavalta, oli jotenkin niin kaunis, että ajattelin antaa sille jatkoaikaa meillä.

Joku aika sitten bloggaajien keskuudessa puhuttiin ryijyjen tulemisesta takaisin muotiin ja heti sitten päätin kokeilla millaisia seinäkoristeita voisi itse tehdä. Olen minä ryijynkin kutonut joskus artesaaniopintojen aikana. Tein sen silloin niin sanotusti etuajassa kun sen teko olisi kuulunut vasta myöhempään vaiheeseen opinnoissamme. Se oli semmoinen ihan pieni vaan, ehkä 20x20cm, fuksianpunainen ja oksakuvion siihen suunnittelin. 
Tämän tein huovutetusta huopalevystä, leikkasin muotoja ja ompelin yhteen. Huopaa olisi vaikka miten paljon, mitähän niistä keksisi...