maanantai 27. marraskuuta 2017

Ensimakua joulun herkuista

Heviosastolla silmiini osui lanttu - ei onneksi kirjaimellisesti - ja tuli suunnaton tarve valmistaa siitä lanttulaatikkoa. Pitkään tykkäsin enemmän porkkanalaatikosta mutta viime vuosina olen tykästynyt yhä enemmän lanttulaatikon makuun. 

Joulunpyhät on tullut vietettyä tähän asti aina toisten luona eikä ole ollut tarvetta tehdä jouluruokia itse kotona. Tänäkin vuonna sama kaava toistuu eli pyhät vietetään läheisten luona mutta nyt halusin vain kokeilla valmistaa laatikot itse. Viimeiset lusikalliset syötiin tänään ja nyt tuntuu, että seuraavan kerran teen tai syön laatikoita vasta muutaman viikon kuluttua. Hyviä niistä tuli mutta nämä riittivät silti tälle kertaa. Pysyttäydyn joulun suhteen vielä vain joululauluissa joita olen jo parin viikon ajan radiosta kuunnellut. Tänään niitä tuli myös Radio Aallon kanavalla ja ihan innoissani joulumusiikkia taas kuuntelinkin koko päivän. Jouluradio-kanavalla tulee sielläkin hyviä kappaleita mutta suomalaiset laulut ovat melkein kaikki kamalan synkkiä, melkein jokaisessa lauletaan kuolemasta ja kurjuudesta. Siksi rakastan ulkomaisia joululauluja, ne tuntuvat omaan korvaan iloisilta ja hyväntuulisilta.

Paras apu reseptien ja ruoanvalmistuksen suhteen, heti äidin jälkeen, on 100-vuotias Kotiruoka-kirja. Kun kaipaa turvaa ja apua eikä ole ketään keltä kysyä niin tästä kirjasta löytyy kyllä apu. Minulla on kirjan uusin painos mutta sama kirja löytyy sekä äidiltäni että anopiltani eri painoksina. Luultavasti kyseinen kirja löytyy monen muunkin kotoa. Otin kirjasta porkkana- ja lanttulaatikon ohjeet ja muokkasin niitä jonkin verran. 

Kirjan ohjeesta poiketin käytin porkkanalaatikossa spelttihelmiä. Keitin 2 dl spelttihelmiä n. 4 dl vettä. Kypsymisen loppuvaiheessa kun vesi oli suurimmilta osiltaan imeytynyt helmiin lisäsin sekaan 1 dl täysmaitoa ja keitin seosta kunnes maito imeytyi helmiin. Sen jälkeen lisäsin seokseen n. 500g porkkanaraastetta, 1/2 dl kookoshiutaleita, mm piparkakkujauhetta, 1/2 tl jauhettua mustapippuria, 1-2 rkl siirappia ja merisuolaa myllystä maun mukaan. Sekoitin massan tasaiseksi ja levitin sen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Laitoin laatikon päälle voinokareita ja tummia mannaryynejä. Paistoin laatikkoa uunissa 200*asteessa noin 30-40 minuuttia.

Kookoshiutaleet  eivät maistuneet liikaa vaan makuyhdistelmä mausteiden kera oli tasapainoinen. Spelttihelmet antavat pureskeltavaa. Porkkanan määrän voi määritellä itse. Suoraan sanottuna en jaksanut raastaa enempää ja pidin sen takia porkkanamäärän vähempänä.

Lanttulaatikkoa varten kypsensin kuoritut lanttukuutiot merisuolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Käyttämäni lanttu oli noin 1 kg painoinen. Soseutin kypsät lantut soseeksi ja maustoin sen 1 tl ceylonkanelia, 1-2 rkl siirappia, 1/2 tl jauhettua mustapippuria ja lisäsin tarvittavan määrän vielä merisuolaa. Kirjan ohjeita seuraten lisäsin massaan vielä yhden kananmunan ja ruokalusikallisen vehnäjauhoja. Kaadoin massan leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, lisäsin päälle voinokareet ja tummat mannaryynit, ja paistoin laatikon porkkanalaatikon kanssa yhdessä. 

Lantun makeusasteesta riippuen siirapin määrän voi ohjeessa joko suurentaa tai pienentää. Ja kuten kaikessa, makuaisteja on erilaisia ja jokainen maustaa ruokansa siten kuin parhaimmalta tuntuu. Minä halusin testata laatikoissani eksoottisempia makuja ja siksi päädyin mm. kookokseen ja piparkakkumausteeseen.









Maukkaat pannukakut speltistä ja banaanista

Sininenkausi on meneillään. Olen niin kauan unelmoinut sinisten ruokien tekemisestä luontaisella väriaineella ja kun mitään muita etsimiäni vaihtoehtoja ei ollut kotimaasta saatavilla käytän sitä mitä käsiini sain. Sinihernejauhe pääsee keittiössäni monenlaisiin kokeiluihin mukaan. Kaikista vaihtoehdoistani sinihernejauhe on luultavasti maultaan miedoin, spirulinassa on merellinen maku ja blue majik vaatii sekin totuttelua makunystyröiltä. Siniherne taas on todella mieto ja se antaa hieman harmaaseen taittavan sinisen sävyn eikä niinkään turkoosinsinisen kuin nuo aiemmin mainitsemani värin antajat. Siniherneellä on myös lukuisia terveysvaikutteita, se muun muassa laskee verenpainetta ja lievittää kipua.

Siniset banaani-speltti-pannukakut, n. 23 kpl


2 banaania
1 1/2 tl sinihernejauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl täysjyväspelttijauhoja
1 1/2 dl täysmaitoa
merisuolaa myllystä muutama pyöräytys

Paistamiseen öljyä tai voita.

Sekoita kaikki aineet keskenään monitoimikoneessa.

Taikinasta tulee melko paksu, joten ohukaisten sijaan siitä on helpointa tehdä paksuja pikkupannareita paistinpannulla. Ota ruokalusikallinen taikinaa paistinpannulle ja levitä taikinaseos noin 8 cm levyiseksi kiekoksi ja anna paistua hetki, käännä pannukakku sitten ympäri ja kypsennä toiseltakin puolelta keskilämmöllä. Kannattaa paistaa kerralla useampi kappale. 

Taikinaan ei tarvitse lisätä muuta makeutusta koska banaani itsessään antaa jo tarvittavan makeuden. Täysjyväspeltti tuo makuun runsautta. Voit jättää sinihernejauheen halutessasi pois, tai korvata sen viherjauheella, marjoilla tai vaikka suklaalla.


teekauppa weiström

Sinihernejauhe antaa ihanan värin myös nicecreamille eli banaaneista valmistetulle "jäätelölle". Survo pehmeät banaanit esimerkiksi sauvasekoittimella  ja mausta massa haluamallasi tavalla. Pakasta seos ja sitten vain nautiskelemaan! Banaanijäden voi tehdä myös jo pakastetuista banaaneista, silloin saat heti valmista jäätelöä. Mutta jos käytössäsi ei ole (tehokasta) blenderiä niin helpoin tapa on valmistaa banaanijäätelö pehmeistä banaaneista ja pakastaa vasta sitten. 



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Jouluisia ikkunatunnelmia


Huomaan tekeväni yhä yksinkertaisempia koristeita ja somistuksia kotiin vaikka toisaalta pidänkin paljon runsaudesta ja koristeellisista jutuista. Toisaalta kotimme on aika värikäs ja runsas niin yksinkertaiset somisteet tasapainottavat ilmettä. Persoonallisuus on kuitenkin se mihin pyrin ja mikä toimii niinsanottuna ohjenuoranani. Halu poiketa massasta. Se, olenko onnistunut vai en, on ehkä helpointa nähdä ulkopuolelta. 

Johan Oy

Lisäilen joulukoristeita pikku hiljaa, tontut tulivat ensimmäisenä keittiön ikkunaan ja nyt tämä enkelinauha tuli koristamaan toista keittiön ikkunaa. Toinen enkeliaiheinen koriste on työn alla, paikka sille on myös vielä mysteeri. Mutta aina ne koristeet ovat paikkansa löytäneet. Vintin portaikkoon laitoin Seppälästä ilmaiseksi saadun parimetrisen joulukuusijulisteen, katsotaan kauanko jaksetaan sitä katsella. Alunperin ajattelin laittaa sen lastenhuoneeseen, mutta se on väreiltään liian massiivinen lastenhuoneen tunnelmaan.

Johan Oy

Tämä enkelikoriste syntyy puisista enkelinsiivistä ja pellavanarusta, mutta voit käyttää mitä narua tai nauhaa tahansa. Pujota nauha tai naru siipien rei'istä ja koriste on valmis! Nämä enkelitsiivet on Johan Oy:n valikoimista, löydät ne täältä. 


Pieni soma kynttilälyhty timattineen on koristanut keittiön ikkunaa ympäri vuoden. Tuikkua en siihen ole uskaltanut laittaa, koska lyhty on niin lähellä verhoa mutta tykkään sen väristä ja tuo kristallikoriste lyhdyn rinnalla miellyttää silmääni, siksipä ne ovat saaneet olla osa jokapäiväistä somistusta. Nuo kristallikoristeet tein alunperin talviseen pöytäkoristeeseen, jossa timantit koristivat vanhaa syreeninoksaa.


Nämä pienet mökit saimme alunperin tuparilahjaksi, niissä asustaa normaalisti pienet vihellyslinnut, eli sellaiset puhallettavat linnunmuotoiset pillit, mutta linnut ovat lähteneet lasten matkaan leikkeihin ja talot jäivät asuttamattomiksi. Laitoin pikkuruiset talot ikkunan väliin kuusenoksan kanssa ja yhdessä ne muodostavat kivan jouluisen yksityiskohdan.

Insipiroitumisen iloa!



Tontun paikka



Tonttuovet ovat saapuneet tänä vuonna luultavasti joka toiseen kotiin. Villitys on saavuttanut kansan. Jännä miten jotkut jutut nousevat vahvasti pinnalle. Tonttuovihan ei ole edes  mikään uusi keksintö. Näin sen eräässä alunperin 2009 vuonna ilmestyneessä joulukirjassa mutta josta tuli uusintapainos tänä vuonna. En osaa sanoa mistä tämä tonttuovivillitys on tällä kertaa saanut alkunsa mutta minä ajattelin, että sellaista en kyllä tee. Alkoi jo kyllästyttää jokapaikasta tursuavat tonttuovet. Eihän tontut edes ole niin pieniä, että mahtuisivat kulkemaan niin pienistä ovista. Tai en minä tiedä. En ole ikinä tonttua nähnyt. Mutta kyllähän ne lapsia silti heti kiinnostivat. Käly oli tehnyt lasten mummolaan sellaisen ja heti jokaisen - niin lapsen kuin aikuisen - huomio kiinnittyi oveen ja ihmettelyn ääniä alkoi kuulua. Mikä tuo on? Mistä se on tullut? Kuka sen on laittanut? Ovea availtiin niin tiuhaan, että ovenkahva lopulta tipahti ja katosi. Miten mahtaa tonttu nyt saada ovensa lukkoon.


Minä tein tontulle talon. Pienihän tämäkin on. Kun sitä tontun kokoa pohdiskelin. Olisihan se oikeastaan aika haastavaa saada sisätiloihin mahtumaan kovin isoa ovea tai tonttutaloa, joten tällainen miniversio on kyllä paljon käytännöllisempi. 

Taittelin tonttutalon A4-kokoisesta paksusta hirsikuvioidusta kartongista. Tarkoitus on laittaa tekemäni kaava tähän postaukseen mukaan myöhemmin. Taittelu onnistuu yhdestä arkista ja saumat on helppo yhdistää kiinni kaksipuolisella teipillä. 

Talon sisälle laitoin tonttuaiheisen leimatun kuvan, joka pysyy paikoillaan itsekseen. Leikkasin sen hitusen isommaksi kuin mitä tonttutalo on leveä, ja sen ansiosta kuva pysyy paikallaan hyvin ilman apua.






Tontut  ja minä  toivotamme iloa, rauhaa ja rakkautta!


maanantai 20. marraskuuta 2017

Kirja sille jolla on jo kaikkea...


...mutta ei kaikkeen vastausta.

Vastausten kirjasta löytyy vastaus kaikkeen mitä haluat tietää. Sinun täytyy vain esittää sille kysymyksesi ja antaa intuitiosi löytää siihen vastaus - valitsemalla oikea sivu. 

The Book of Answers
Vastausten kirja
Carol Bolt
WSOY 2017

Leilan makea joulu


Joulukirjalla lähestyn teitä jälleen! Joulu se vain on niin ihana juttu! Kesän jälkeen alkaa joulunodotus ja joulun jälkeen kesän odotus. Aina odotetaan jotakin, niin se aika kuluu. Mutta nyt taas tähän aikaan vuodesta huomaa joulun nousseen kärkisijalle. Huomasin jopa tässä yksi päivä miettiväni, että mahtaisiko se joulu olla jopa kesääkin tärkeämpi. Ainakin nyt se tuntuu siltä. Jouluun liittyy niin paljon tunnetta ja muistoja. Kuluneiden parin päivän aikana ollaan pohdittu missä jouluaattoa vietetään ja kaupasta ostin porkkanoita ja lanttua ajatuksenani tehdä laatikoita jo etukäteen  nautittavaksi. Muutenkin heräsi ajatus, että miksi se joulun aikakäsite on niin lyhyt. Toisille joulu on ohi kun lahjat on jaettu, ja minä huudan mielessäni "Ei,ei!" Joulu kestää paljon pitempään, toiset elää joulua 365 päivää vuodesta. Mutta jos nyt ei ihan koko vuotta joululle anneta niin voisi sitä joulunviettoa silti vähän pidentää. Esimerkiksi jouluisia ruokaperinteitä voisi muuttaa ainakin omassa perhepiirissä siten, että aloittaisi jouluherkkujen tarjoamisen pari viikkoa ennen joulua ja jatkaisi sinne vuoden vaihtumiseen asti. Vai mahtaisiko sitä jo kyllästyä siinä ajassa? Ehkä, jos samaa lanttulaatikkoa tarjottaisiin joka päivä. Mutta jos kehittelisi erilaisia reseptejä tälle pidemmälle aikavälille, niin jokaiselle päivälle tulisi aina jotakin uutta tarjottavaa. Omia perinteitä voi onneksi aina kehitellä uusia. Ehkä tämä voisi olla meidän juttu. Muutoinkin kun vietämme joulunpyhät muualla kuin kotona niin tällä suunnitelmalla ehtisi herkutella jouluruuilla kotonakin.

Leilan makea joulu on visuaalisesti houkutteleva ja kaunis. Tykkään kovasti kirjan ilmeestä. Muutoinkin kiinnitän yhä entistä enemmän kirjojen visuaaliseen ilmeeseen. Tämä Kustannus Mäkelän julkaisema teos on kuvitukseltaan runsas ja inspiroiva. Nimensä mukaisesti kirja sisältää vain makeita jouluisia leivonnaisia. Mukaan on lisätty myös muutama terveellinen raakaversiokin, herkullisia nekin tietysti. 

Resepteissä ei ole säästelty hiilareita ja voitakin löytyy melkein jokaisesta ohjeesta. Tosi monissa resepteissä on lisäksi käytetty sahramia. Ehkä sen voi silti jättää poiskin koska ihan kovin moniin leivonnaisiin sitä ei malta kalliin hintansa vuoksi käyttää. Itse yhdistän sahramin muutoinkin enemmän pääsiäiseen kuin jouluun. Kirja sisältää melkolailla perinteisiä ja tuttuja leivonnaisia ja herkkuja mutta löysin minä sieltä joitakin itselleni uusiakin juttuja, kuten jäädytetty juustokakku, johon tulee tuorejuuston lisäksi munasokerivaahtoa. Raakaresepteistä ainakin tuota vegaanista suklaafudgea täytyy kokeilla. 

Ja koska kyseessä on joulukirja löytyy kirjasta myös erilaiset piparit ja pikkuleivät, piiraat ja kakut sekä makeiset. Näiden lisäksi löytyy myös juomaosio jouluisine drinkkeineen ja juomineen. 

Tärkeintä jouluisissa kirjoissa on minusta silti se, että niistä välittyy lämmin joulutunnelma. Sillä, onko sisältö tuttu vai uusi, ei ole niin suurta merkitystä, kuin sillä, että kirjaa selailemalla pääsee sisälle ihanaan joulufiilikseen. 


Leilan makea joulu
Leila Lindholm
Kustannus Mäkelä 2017

Cookie butter - keksivoi

Kaikkea uutta on kiva kokeilla! Törmäsin tähän keksivoihin SOME:ssa tällä viikolla ja kiinnostuin tietysti heti. Joku oli linkittänyt kuvan tekemästään keksivoista ja tutustuin reseptiin samantien. Halusin kuitenkin tutustua aiheeseen enemmän ja surffasin ohjeita etsien netissä hieman syvemmälle ja etsin löytyykö erilaisempia ohjeita kuin se ensimmäiseksi näkemäni. Siinä ensimmäisessä käytettiin keksien lisäksi kondensoitua maitoa ja koska se on aika kallis tuote ja sisältää melko paljon sokeriakin niin halusin tutkia josko löytäisin vaihtoehtoisia reseptejä. Ja löytyihän niitä. Keksivoi tehdään siis kekseistä, oikeastaan mistä kekseistä tahansa, myös täytekekseistä mutta ilman sitä täytettä. Keksien lisäksi seokseen lisätään voita ja nestettä kuten kondensoitua maitoa tai kermaa kuten minä käytin. 

Keksivoi eli Cookie Butter taitaa olla alkujaan amerikkalainen tuote, ja se on luultavasti kuulunut kauppojen valikoimiin ja vuosikausia, suomenkielisiltäkin sivuilta siitä löytyi mainintoja jo muutaman vuoden takaa joten mikään ihan uusi keksintö ei ole kyseessä. Mutta näinhän nämä asiat tulevat ja menevät, joku aina keksii nostaa pimennosta näkyville asioita ja juttuja, jotka sitten nousevat joko hiteiksi tai hudeiksi. 

Keksivoi on ikäänkuin raakaa taikinaa vaikka se valmistetaankin kypsistä kekseistä. 

Tein oman versioni leipomistani gluteenittomista kekseistä. Minulla oli kaapissa pussi Provenan gluteenitonta jauhoa, jonka eräpäivä oli umpeutumassa. Halusin myös testata millainen massa näistä gluteenittomista seoksista muodostuu ja miten vatsani sietää gluteenittomia tuotteita. Toisinaan nimittäin perinteiset viljatuotteet ärsyttävät vatsaani ja mielenkiintoni gluteenittomia tuotteita kohtaan on noussut. Näiden suhteen en huomannut eroa, leivoin lisäksi Provenan leipäjauhoseoksella sämpylöitä ja aikalailla samalla tavalla vatsani reagoi niihin kuin kotimaisilla viljoilla leivottuihin leipiin. Ehkä se ärsyttävä ainesosa on sitten jokin muu kuin gluteeni. 

Käytin Provena Gluteeniton Täysjyväkaurajauhoa ja leivoin pikkuleivät pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan, mutta lisäsin taikinaan lisäksi kookoshiutaleita, chiansiemeniä, kaakaota, auringonkukansiemeniä, tummaasuklaata, valkosuklaata ja voin sijaan öljyä.

Keksivoissa kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa ja massa purkitetaan ja säilytetään jääkaapissa, jossa se säilyy noin pari viikkoa. Keksivoilla voi herkutella sellaisenaan tai sitä voi käyttää leivonnossa, esimerkiksi kakuissa ja muissa makeissa leivonnaisissa täytteenä.

Tein keksivoini tällä ohjeella

500 g gluteenittomia keksejä
2 rkl normaalisuolaista voita sulatettuna
1 1/2 dl kuohukermaa
1 tl siirappia

Kerman määrä voi vaihdella sen mukaan millaisia keksejä käyttää. Nämä gluteenittomat keksit olivat melko kuivia ja massa tuntui vaativan nestettä melko runsaasti. Löytämäni ohje, jota käytin oman reseptini perustana sisälsi kermaa vain noin 3/4 dl samalla keksimäärällä. Massan tekeytyessä monitoimikoneessa huomasin kuitenkin ettei tuo kermamäärä riitä kostuttamaan ja notkeuttamaan keksimassaa tarpeeksi. Siksi lisäsin kermaa niin kauan kunnes haluttu rakenne oli saavutettu. Suosittelen siis lisämään kermaa vähän kerrallaan  kunnes massa näyttää oikealta. Se ei saa olla liian kuivaa eikä liian löysää, oikeahko koostumus muistuttaa maapähkinävoita tai keksitaikinaa. Lisäsin massaan lopuksi vielä hieman siirappia ja se teki massasta heti paljon maukkaamman. Olin ajatellut lisääväni massaan lisäksi kanelia tai kardemummaa mutta siirappi yksinään toi riittävästi vivahteita makuun. 

Tästä tulee kyllä varmasti taas yksi juttu, mitä tulen testailemaan, käyttämään ja muuntelemaan paljon. On myös mielenkiintoista keksiä mihin kaikkeen tätä voikaan käyttää. 

Joko olet kokeillut keksivoita, tykkäsitkö?




sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rajatietoa...


Tämä oli todellakin yliluonnollinen kokemus. Olen ollut kiinnostunut rajatiedosta jo ihan pikkutytöstä asti. Olin paljon yksikseni kotona ja tutkailin kirjahyllyn sisältöä. Mysteerien maailma tuli tutuksi ja yhtä tarinaa luin moneen kertaan, yksin ja kaverin kanssa. Siinä Mary-niminen nainen kummitteli jollakin tilalla valkoinen mekko yllään. Tarina pelotti mutta sitä oli silti aina pakko lukea uudelleen. Jousijalka Jack sekin oli varsin outo ja pelottava tapaus. Olen siis jo pitkään uskonut yliluonnolliseen ja tiedän sen olevan yhtä totta kuin tämäkin - materiaalinen - maailma missä elämme. Kiinnostukseni takia olen kiinnostunut myös aiheen kirjallisuudesta. Vastapaino julkaisi jokin aika sitten Jeena Ranckenin kirjan Yliluonnollinen kokemus. Kiinnostuin oitis kirjasta. Kirja on kirjoittajan väitöskirja, joten teksti on monitahoista ja hyvin teoreettista, toisin sanoen se ei ole helppolukuista eikä helposti lähestyttävää. Ainakin minun suuhuni teksti oli suurilta osin niin vaikeaa, etten edes ymmärtänyt ilman sanakirjaa mitä luin, saati että osasin lausua lukemani oikein. Kirjassa tutkitaan yliluonnollisia kokemuksia perin pohjin - tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaavat sitä, kuinka ihmiset reagoivat kokemiinsa yliluonnollisiin asioihin ja miten ne vaikuttavat heidän elämäänsä. 
Kirjan aineistona toimii 84 haastatellun ihmisen omakohtaiset tarinat yliluonnollisista asioista, jotkut ovat nähneet ufon, toiset enkeleitä tai henkiolentoja. Osalla kokemukset olivat hyvinkin negatiivisia. Koin pienoista huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttäkin siitä, etten pystynytkään lukemaan kirjaa kunnolla ja antamaan siitä kunnollista arviota. Haluan nimittäin aina kirjoittaa mahdollisimman hyvin lukemistani kirjoista. Toki täytyy olla rehellinen ja sekin on haastava juttu, koska kritiikin kuuleminen ja hyväksyminen on kaikille suhteellisen vaikeaa. Ajattelin innoissani, että onpa  mielenkiintoista päästä lukemaan noita 84 ihmisen kertomaa pientä tarinaa, että saan edes jonkinlaisen tuntuman kirjasta. Luin ehkä puolet kunnes koin etten vain pysty lukemaan niitä. En ymmärrä tunnettani, koska olenhan pienestä asti lukenut pelottavampiakin juttuja ja katsonut TV:stä rajatietoon liittyviä elokuvia ja sarjoja vaikka millä mitalla. Mutta tämän kirjan tarinat ja ihmisten kertomat kokemukset pelottivat minua oikeasti todella paljon. Tuli selkeä vahva tunne, että parempi jättää osa jutuista lukematta. Ja kuuntelin sitä tunnettani. Peloille ei saa antaa valtaa. 

Mutta jos sinua kiinnostaa aiheen tarkka tutkielma niin tähän kirjaan kannattaa tutustua. Tietääkseni vastaavaa tutkielmaa ei ole aiemmin tehty ainakaan täällä Suomen maassa. Kaikki kunnia ja arvostus Jeenalle laajasta tutkielmasta ja asiaan paneutumisesta!

***

"Yliluonnollisia kokemuksia ei voi todistaa luonnontieteellisesti. Kokemuksista kuitenkin kerrotaan ja niille annetaan merkityksiä. Ne jopa muuttavat ihmisten elämän suunnan. Näitä seikkoja on mahdollista tutkia.

Sosiaalipsykologi Jeena Rancken tutkii kirjassaan, millä tavalla yliluonnollisena pidetty kokemus on vaikuttanut kertojiensa elämään. Rancken kartoittaa myös yliluonnollisten kokemusten selittämistapoja ja kertomustrendejä. Pohjimmiltaan Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaa sitä, kuinka ihmiset ylipäätään rakentavat tapahtumista ja niiden tulkinnoista elämälleen merkityksen.

Jeena Rancken on tutkija ja Sweet Jeena and Her Sweethearts -yhtyeen solisti."

Yliluonnollinen kokemus
Tulkinta, merkitys ja vaikutus
Jeena Rancken
Vastapaino 2017



Hieman kevyempää luettavaa on tämä Tammen julkaisema NOITUUS, MAGIA & OKKULTISMI -kuvitettu historia -teos. Kirjassa käsitellään aihetta aikajärjestyksessä aloittaen muinaisesta magiasta ja päätyen nykyajan magiaan. Magia on kiehtonut ihmisiä aina. Moni saattaa silti nähdä sen negatiivisena asiana vaikka toisaalta magia ilmenee lukuisilla eri tavoilla ihmisten elämässä. Suuri osa elokuvista, sarjoista ja kirjoista ovat saaneet vaikutteita magian eri osa-alueista. Moni kirjan aiheista on tullut tutuksi itselleni monista sarjoista, joita on elämän aikana tullut seurattua. Oletko tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi Taru sormusten herrasta tai Harry Potterin juuret ovat juurikin magiassa.

Salatieteet pitävät sisällään niin astrologiaa, samanismia, taikoja, amuletteja, tarot-kortteja kuin maagisia paikkoja ja taikaolentoja. Näitä kaikkia ja lukuisia muita salatieteen lajeja käsitellään tässä kirjassa yli 400 kuvan kera, onhan kyseessä kuvitettu historia. Kirja esittelee magiaa eri kulttuureissa ja magiaan liittyviä merkkihenkilöitä. Liki 400 sivuinen laaja teos on kattava tietopankki, jonka sisältö vaatii pitempiaikaista tutkimista. Kuvat itsessään ovat hyvin mielenkiintoisia, erikoisia ja salaperäisiäkin. Kiinnostava tapaus, suosittelen!

CHRISTOPHER DELL
Noituus, magia ja okkultismi


Tarot-korttejakin käsiteltiin pintapuolisesti Tammen kirjassa. Tarot-kortit ovat varmasti lähes jokaiselle ihmiselle jollain tavalla tutut, ainakin käsitteen tasolla. 

Tämä Gummeruksen julkaisema Tarot-pakkaus sisältää pienen ja ison arkanan kortit, siis yhteensä 78 korttia sekä helppotajuisen oppaan korttien käytöstä, pöytien luomisesta ja tietysti tiedot jokaisen kortin merkityksestä. 

Tarot-kortit ovat nekin kiehtoneet minua jo pitkään mutta muistaakseni minulle ei ikinä korttia ole nostettu enkä vielä itsekään ole uskaltanut itselleni kortteja asetella. Jännittää nimittäin jos jonkin verran mitä sieltä nousee ja osaanko tulkita kortit oikein. Hieman myös hämmentää tuo korttien tulkinta, sen kun voi tehdä joko suoraan tai käänteisesti. Mistä sen sitten tietää miten päin asian ymmärtää. Vastauksen voisi toki varmasti saada heiltä, jotka Tarot-kortteja käyttävät aktiivisesti.

Opaskirjassa ohjeistettiin, että korttipakkaa kannattaa pitää lähellä jonkin aikaa, jotta pakka niinsanotusti aktivoituu käyttäjänsä energioilla. Kortteja ei myöskään saisi antaa toisten käyttöön. 

Ovatko Tarot-kortit sinulle tutut? Osaatko käyttää niitä? Olisi mukava kuulla kokemuksistasi! 

Gummerus 2017 (6.painos)

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Blue appetit!

Sinisellä mennään taas. Olen ihastellut ja ihmetellyt erään pastataiteilijan kuvia Instagramissa. Hänen tilinsä on pullollaan erikuvioisia ja erivärisiä itsetehtyjä pastoja. Värit näissä sinisissä, punaisissa, violeteissa ja muissa sateenkaaren värisissä pastoissa on täysin luonnollisia. Sinisen pastan hän oli värjännyt mm. sinihernejauheella. Halusin tietysti kokeilla itsekin. Paitsi, että koska eilen jo syötiin pastaa niin tein sen sijaan tortilloja. Värjäsin tortillataikinan teelusikallisella sinihernejauhetta. Jauhe antaa ainoastaan värin, ei makua, jos sitä pohdit.


 Ohje perus tortillataikinaan löytyy täältä, mutta sitä voi helposti maustaa ja värjätä. Kokeile esimerkiksi keltaisia kurkumatortilloja lisäämällä taikinaan 1 tl kurkumaa, tai vihreitä pinaattitortilloja.




Kirjalahjoja lapsille

Lapsilla suosikit vaihtuu niin ettei perässä tahdo aina pysyä. Ennen kova juttu oli RyhmäHau, nyt se on Pyjamasankarit. Nimet osataan ulkoa ja tunnarin mukana lauletaan. Jossakin välissä nuorimmainen kiinnostui Pipsa Possusta ja ajattelin tämän kirjan olevan hänelle kiva juttu. Otavalta Pipsa Possu -kirjoja on ilmestynyt jo aika paljon mutta tämä tarrakirja on vähän erilainen kun lapsi saa itse osallistua kirjan tutkimiseen aikuisen kanssa. 


Pipsa Possu ja 1000 sanaa -tarrakirja on kooltaan lähemmäs aanelosta. Kirjan sivut ovat ihanan värikkäät ja täynnä virikkeitä pikkuväen silmille. Kirjassa tutustutaan Pipsa Possun perheeseen ja samalla tutustutaan mistä perhe ylipäänsä koostuu. Sitten tutkaillaan taloa, puutarhaa, kaupan sisältöä ja säätä. Lisäksi ollaan työmaalla, lomalla ja avaruudessa. Jokainen sanakirjan sivu koostuu valmiista kuvista ja tyhjistä aukkokohdista, joihin niihin kuuluvat tarrat tulee liimata. Ja jos tarra asettuu väärin tai väärään paikkaan niin ei hätää, ne saa helposti irrotettua sivuista ja aseteltua uudelleen. Kuvien alla olevat sanat on kirjoitettu pienaakkosin. 



Otava

***



Toinen kestosuosikki on ollut jo pitempään Risto Räppääjä. En muista mistä kiinnostus Ristoa kohti lähti, olisiko se ollut telkusta tullut Liukas Lennart, jonka mumma oli laittanut nauhalle (eli tallentanut digiboksille). Kyseinen tiedosto katsottiin luultavasti puhki ja sitten mies osti Risto Räppääjä boksin, jossa on kolme ensimmäistä elokuvaa. Kiinnostus menee aaltoina ja jaksoina ja välillä Räppääjät ei kiinnosta ollenkaan ja välillä niitä katsotaan kaksi leffaa putkeen. Itse tykkään näistä elokuvista. Suomessa tehdään muutoinkin mielestäni todella laadukkaita ja hyviä lastenelokuvia, muista genreistä en niinkään samaa mieltä olekaan. 

Risto Räppääjät ovat värikkäitä, hauskoja ja niissä on jotain myös aikuisille. Laulut ovat elokuvien kantava voima ja niitä lapset laulelevat myös muulloin kuin elokuvia katsellessa. Monesti ollaan hypitty trampoliinilla ja laulettu Elämä ei ole hassumpaa.

Itse tykkään eniten ehkä ensimmäisen elokuvan kappaleista, mm. "On elämä rankkaa, rankkaa, rankkaa..." ja "oon hattarasi sun" jää päähäni soimaan pitkäksi aikaa. Taitaa tuo rokkenrolli olla niin sydämen asia, että veri alkaa virrata kun niitä soundeja kuulen. Harmi ettei niitä löydy tästä Tammen uudesta RISTO RÄPPÄÄJÄN laulukirjasta. Omat suosikkini eivät nähtävästi siis lukeudu kansan suosikkeihin. Kirjaan on koottu kuusitoista Iiro Rantalan säveltämää ja Sinikka ja Tiina Nopolan sanoittamaa laulua niin elokuvista kuin näytelmistäkin. Mukaan ovat päässeet mm. Elämä ei ole hassumpaa, Hei, nuudelipää, Kyllä pärjätään, Mageet sanat, Mies jolla on tunteita ja Alpo-kissan kehtolaulu.

Eli jos teilläkin rakastetaan Risto Räppääjän biisejä niin nyt ne löytyvät tästä kirjasta nuottien ja sanojen kera. Kirjan mukana tulee lisäksi CD josta löytyvät kaikki kirjan kappaleet laulettuina. Pianovirtuoosit saavat soitella kappaleet itse ja muut voivat opetella kappaleita CD:n tahdissa, ja voihan levyn tahdissa harjoitella kappaleiden soittamistakin. 

Löytyyhän tuo "Oon hattarasi sun" onneksi Spotifysta, taidanpa mennä kuuntelemaan.

IIRO RANTALA, SINIKKA NOPOLA, TIINA NOPOLA, CHRISTEL RÖNNS
Tammi 2017



maanantai 13. marraskuuta 2017

Raakapallo tulee...


Raakapallo tulee, ota koppi! Näitä taas, mutta kun nämä ovat vain niin hyviä ja helppotekoisia. Ja näitä pitäisikin olla aina kaapissa valmiina, että makeanhimon yllättäessä söisi mieluummin näitä terveellisistä raaka-aineista valmistettuja herkkuja kuin että söisi sokerissa ja lisäaineissa kieritettyjä makeisia. Tosin olen kyllä jo jonkin aikaa valikoinut syömiseni ja ostamiseni aika tarkkaan eli sokerikarkit on kyllä jääneet suurilta osin ostamatta. Joskus kyllä tekee mieli irtokarkkeja tai salmiakkia ja annan kyllä itselleni luvan niitä syödä. Aika nopeasti niihinkin silti kyllästyy, ja varsinkin irtokarkeista minulle tulee vatsakipuja tosi nopeasti.

Taateli-cashew-pallot

200 g pehmeitä taateleita
100 g cashewpähkinöitä
3 rkl chia-siemeniä
1 tl aitoa vaniljasokeria
1 mm hienoa merisuolaa
½ tl matchaa
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä


luomu lakritsijauhetta 
matchajauhetta 
punajuurijauhetta tummaa kaakaojauhetta 
raakakaakaojauhetta


Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Pyörittele massasta pieniä palloja vedellä kostutetuilla käsillä. Pyörittele valmiit pallot esimerkiksi lakritsijauheessa, punajuurijauheessa, kaakaojauheessa ja matchajauheessa, tai sirottele jauheet siivilän läpi pallojen päälle. Laita pallot jääkaappiin jähmettymään.

Vinkki! Kokeile lisätä taikinamassaan matchan sijaan appelsiinin kuorta tai piparkakkumaustetta.



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Lakritsaa ja valkosuklaata

ruokakuvaus, foodphotography

Aito lakritsijauhe on uusi suosikkituotteeni! Joskus minulla oli sitä kohtaan ennakkoluuloja ja ehkä silloin kun maistoin sitä aikoinaan ensimmäistä kertaa ei maku tuntunut niin miellyttävältä kuin olisin ajatellut. Lakritsijauhetuotteet ovat voineet kehittyä vuosien varrella tai sitten vain omat makunystyräni ovat tottuneet makuun paremmin. Nyt kun olen maistellut ja käyttänyt aitoa luomu lakritsijauhetta leivonnassa olen kerta kerran jälkeen entistä ihastuneempi siihen.

Joulua ajatellen olen miettinyt erilaisia reseptejä - ensisijaisesti sen takia, että ideoin niitä Priman kuvastoon - ja keksin montakin mihin lakritsijauhe sopii. Yksi niistä on tässä: lakutryffelit. Valkosuklaa ja laku ovat aivan älyttömän hurmaava makupari! Tryffelit on muutoinkin todella simppeli herkku ja massa on monikäyttöistä, se sopii myös kakkuihin ja muihin leivonnaisiin kuorrutteeksi ja täytteeksi.


 Lakritsi-tryffelit


200 g valkosuklaanappeja
1 / 2 dl kuohukermaa
20 g voita
2 tl luomu lakritsijauhetta

Koristeluun luomu lakritsijauhetta ja jauhettuja salmiakinmakuisia Pohjanmaan pastilleja.

Lisää kerma ja valkosuklaanapit kattilaan ja kuumenna seosta kunnes suklaa on sulanut. Sekoita massaa koko ajan, jotta suklaa ei pääse palamaan pohjaan. Lisää joukkoon voi ja lopuksi lakritsijauhe.

Anna massan jäähtyä ja laita tryffelimassa jääkaappiin jähmettymään.

Ota lusikalla tryffelimassasta nokareita ja pyörittele ne käsissä palloiksi. Koristele tryffelit luomu lakritsijauheella ja salmiakkijauheella. Laita valmiit tryffelit jääkaappiin jähmettymään.





lauantai 11. marraskuuta 2017

Tonttujoukko astuu esiin



Ensimmäinen joulukoriste tehty ja aseteltu paikoilleen! Mies juuri paikantaa, että missä se on. Idea nousi mieleeni tässä joku päivä sitten, yksinkertaista ja somaa. Eikä niin kovin jouluista vielä niin voi rennoin mielin laittaa esille ilman, että joku vetää herneen nenään. Heh. Mies ei nimittäin oikein vielä välittäisi joulukoristeista ja lapset taas ovat jo kyselleet parin viikon ajan, että koska laitetaan kuusi. Ehkä parin viikon päästä. Ja siinä tapauksessa täytyy pysyä edelleen keinokuusessa.


Olen tehnyt tällä samaisella tekniikalla muitakin koristeita, mm. pääsiäiseksi pupuja ja kevääksi linntuja. Mutta mikseipäs tuo ruusuke sovi myös tontun parraksi. Hahmotellessani lakkia paperille kokeilin erilaisia vaihtoehtoja silmien ja nenän kanssa mutta yksinkertaisin vaihtoehto oli tälläkin kertaa paras: pelkkä lakki ja parta,  mielikuvitus hoitaa loput.

Leikkasin piparinmuotoisella lävistimellä kirjansivuista ja valkoisesta silkkipaperista kappaleita ja laitoin ne päällekäin, nidoin yhteen ja rutistelin ruusukkeiksi. Liimasin ruusukkeet kaksipuolisella teipillä punaisesta pahvista leikkaamiini tonttulakkeihin. Valmiit tontut kiinnitin teipillä naruun ja ripustin tonttuviirin paikoilleen.


Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan...
Tai sitten kierona versiona: Tonttu Jouko, sil on varvassilsaa, varvassilsaa...




Makumuistojen äärellä


Joskus vuosia sitten paikallinen leipomo myi kaupoissa kanelilla maustettua paahtoleipää. Se oli tosi hyvää. Maisteltiin sitä ensikerran Tavaratalo Lehtisen leipäosastolla ja sen jälkeen Lapuan Leivän kanelipaahto kuului lapsuudenkodin leipävalikoimiin. En muista milloin se poistui valikoimista, en ainakaan ole nähnyt sitä enää aikoihin kaupassa. 

Leivän leipominen on itsekin helppoa ja taikinan voi maustaa haluamallaan tavalla. Minä halusin tehdä tuon makumuiston pohjalta kanelisen vuokaleivän, joka sopii mm. jouluunkin hyvin. Kanelin lisäksi makua ja purutuntumaa antaa kuivatut karpalot.

Spelttileipä ceyloninkanelilla ja karpaloilla

2,5 dl vettä
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl spelttihiutaleita
2 tl ceyloninkanelia
4 dl ydinspelttijauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa 1 tl sokeria loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä loraus siirappia

Sekoita kuivat aineet hiivan kanssa, lisää karpalot ja kaada joukkoon 42 asteinen vesi. Sekoita taikinaksi. Taikinasta tulee melko löysä, joten kannattaa käsien sijaan sekoittaa taikina nuolijalla tai lusikalla. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan kaksinkertaiseksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan öljy, ja "vaivaa" taikinaa silikoninuolijalla/lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja levitä se siihen tasaisesti. Anna taikinan kohota vielä hetki vuoassa. Paista leipää uunin keskitasolla 200*asteessa n. 15-20minuuttia.

Sivele paistoajan puolivälissä leivän pintaan siirappia. Seuraile kypsyyttä. Itse otin leivän pois uunista hivenen aikaisemmin ja leipää leikatessa leipä näyttää kosteahkolta, mutta jäähtyessään leivästä tulee kimmoisa ja kuohkea. Tällaisena leipä myös säilyy pitempään uunituoreen kaltaisena eikä se kuivu kuten itsetehty leipä yleensä tekee.

Ohje kuvineen löytyy myös Priman joulukuvastosta.